Mä oon aina sanonu, että tietyissä asioissa ja piireissä, mun mielestä fiksuin ihminen on se, joka esittää tyhmää ja antaa muiden ihmisten elää siinä luulossa, että he tästä ihmisestä saavat juuri sitä tietoa, mitä he olettavat saavansa.
Monen lukijan voi olla vaikea ymmärtää mitä tolla äskeisellä tarkoitin, mutta minun elämässä, se oli pitkän aikaa sellainen tietty rooli, mitä ylläpidin päällä, ja teen sitä edelleen tiettyjen ihmisten keskuudessa pakosta, mutta vain siksi, koska myös minulla on omat tarkoitusperäni.
Sillä "roolilla", olen itse asiassa saanut paljon ideoita, mistä tulen kirjoittaan ja jakamaan omasta näkökulmastani, mutta vasta sitten, kun olen päättänyt päättää tämän roolin esittämisen. Miksi lopettaa hauskuus siihen, koska loppujen lopuksi, sen roolin kautta olen oppinut näkemään ympärilläni olevista ihmisistä niin monet eri puolet, ja kaikkein kiinnostavimmat asiat heistä tulee esiin juuri silloin, kun minä esitän tietämätöntä. Ja kun jaksaa maltillisesti odottaa, niin tulen teille elämästäni jakamaan aivan uskomattomia asioita.
Siis mä en kuitenkaan tarkoituksella päättänyt alkaa esittään mitään tiettyä roolia, vaan se jäi päälle tiettyjen ihmisten ympärillä. Koska, kun ensimmäisen kerran kauan sitten havaitsin erään asian, minulle tuli halu tietää miksi ja kuinka pitkälle ihmismieli on valmis menemään. Sitä kyllä en olisi ikinä uskonut, että kuinka kauan tätä tiettyä roolia joudun ylläpitämään. Ja monta kertaa mielessä on käynyt, että lauon asiat suoraan, koska tyhmää esittäminenkin osaa olla välillä turhauttavaa, riippuen tietty missä asiassa, ja kuitenkin aina kun turhauduin, pidin mielessäni sen, että tästähän saa mahtavaa matskua kirjoitettavaksi.
Mä tiesin aina jo etukäteen, että koska minun pitää tämä rooli vetää taas päälle. Koska ihmiset ovat niin ennaltaarvattavissa, varsinkin silloin, kun he itse vetävät roolia isommassa porukassa ja kun heidän käytös muuttuu ja he kohtelevat sinua täysin erillä tavalla mitä tavallisesti. Tietty on muutama joka osaa asiansa paremmin kun toiset, ja myös yksi ylitse muiden, ja tämä ylitse muiden on muutenkin minulle aina ollut yhtä mysteeri.
Kun mietin yli vuotta takaperin, ja kaikkia niitä ihmisiä johon ehdin tietyllä tavalla kiintyä, joihinki enemmän ja joihinki sitäkin vähemmän. Niin väistämättä tulee mieleen se, että näistä ihmisistä monikaan ei oikeasti minua tunne ollenkaan. Heillä on se käsitys minusta, minkä heille annoin uskoa itsestäni.
Tietty on muutama ihminen, joka on nähnyt sen aidon puolen minusta, koska on ollut paljon sellaisia tilanteita, joissa olen ollut niin haavoittuneessa tilassa, etten ole jaksanut enää edes miettiä mitään tiettyä roolia, vaan olen näyttänyt todellisen luonteeni ja jopa myös todelliset tunteeni. Ja varsinkin viimeisten puolen vuoden aikana, aloin huomata, ettei minulla enää voimavarat riitä sen tietyn roolin ylläpitoon, koska halusin muutenkin niin kovasti pois siitä elämästä ja siitä ilmapiiristä, koska se söi minua henkisesti koko ajan enemmän ja enemmän. Ihan kuin elämäni ei olisi muutenkin ollut tarpeeksi haastavaa.
Eristäydyin melkein täysin kokonaan muista ihmisistä, ja silloin myös huomasin kuka oikeasti oli ystävä ja kuka taas oli koko ajan ollut rooli päällä. Mutta kuitenkin koko ajan pietin itseni tietoisena! Mutta vain sen verran kun tarvi pitää, omien tarkoitusperien takia. Mutta loppujen lopuksi jokaisella tulee joskus se oma raja vastaan, ja minä huomasin omien rajojeni jo aika päiviä sitten. Halusin vain päästä taas elämään omaa elämää ja luoda siitä itseni näköistä. Ja ympäristöä, jossa minä voin olla vain oma itseni, en yhtään sen enempää, enkä yhtään sen vähempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti