Oli pakko pitää viikonloppu vapaata kirjoittamiselta, koska tämä koneen äärellä istumisen takia minulla on ollut niin kauheita migreenikohtauksia ja hartiat niin jumissa, ettei ole kyennyt päätä juuri kääntämään. Viime viikolla kirjotin, että tulen lähipäivinä kirjoittaan arkaluontoisista asioista, koskien minua ja perhettäni. Tässä artikkelissa ja tämän viikon aikana tulen kirjoittaan tähän artikkeliin liittyviä asioita, jotta pysytte kärryillä, miten asiat etenevät.
Niin kuin olen aikaisemminkin jo kirjoittanut, niin yksi syy miksi olen halunnut tuoda tarinani julkisuuteen, on se, että olen halunnut saada oman ääneni kuuluviin siitä, miten lastensuojelu täällä on hoitanut meidän perheen asiat. Ja kuten jo aikaisemmista teksteistä olette lukeneet, niin paljoa kehuttavaa minulla ei ole ollut.
Vanhin poikani, joka asuu mummin ja papan luona, laittoi minulle toissa viikon torstaina viestiä, että heillä oli mummin ja papan kans ollut soskun palaveri. Ja tässä kyseisessä palaverissa oli ollut päällimmäisenä huoli poikani " pilven poltosta " ja päihteiden myymisestä hänen koulullaan. Lisäksi he olivat vaatineet, että poikani piti käydä seuraavana aamuna antamassa seulat laboratoriossa, jotta he saisivat varmuuden heidän huolelleen.
Se, mikä ensimmäisenä minussa nostatti taas verenpaineet oli, että minun 15 vuotias poikani ilmoitti minulle tästä asiasta. Ei sosiaaliviranomaiset, eikä poikani isovanhemmat, vaan 15 vuotias poikani itse. Tuntuu ihan hullulta, että tämä taho voi toimia näin alaikäisen lapsen kohdalla, eikä hänen huoltajalleen, eli minulle ilmoiteta edes asiasta ollenkaan. Olisi luullut, että, kun alaikäisestä on kysymys, niin tällaisissa asioissa pitäisi ensinnäkin saada huoltajan suostumus, tai ainakin edes ilmoitettu, että tällainen huoli heille on tullut. Siis kyllähän minulle yritettiin soittaa seuraavana päivänä, VASTA poikani seulatulosten jälkeen. Mutta silloin olin niin vihainen heidän tavastaan käsitellä näin vakavia asioita, että halusin keskustella ennemmin asianajajani kanssa, ennen kun vahingossa suutuspäissään sanon mitään peruttamatonta.
Toinen seikka mikä nostatti minussa verenpaineet oli se, että tämä kyseinen huoli oli tullut esille, koska eräs minun entinen ns. "ystävä", jonka kanssa minulla oli mennyt välit erimielisyyksien takia, joka täten johti siihen, että hän päätti katkeruudesta minua kohtaan, kostaa omien mokiensa takia ongelmansa sellaiseen, mikä minulle on rakkainta tässä maailmassa. Ja sen vuoksi poikani, joka muutenkin on elämässään joutunut kokemaan enemmän, kuin moni aikuinen koko elämänsä aikana, joutuu nyt käymään viikottain seuloissa seuraavan puolen vuoden ajan. Ja kaikki vain sen takia, että eräs kateellinen yksilö halusi satuttaa minua.
Kuka helvetti tekee tällaista?!
Nyt torstaina meillä on palaveri, jossa myös minä olen mukana. Ja onneksi enään, minä en ole mikään naiivi parikymppinen yh-äiti, joka uskoo ja myötäilee kaikkea mitä tämä taho sanoo. Tässä palaverissa nyt näiden asioiden takia, mitä lähiviikkoina on tapahtunut, käsitellään, että kykenevätkö poikani isovanhemmat enää häntä "hoitamaan", vai sijoitetaanko hänet laitokseen. Ja tiedoksi vielä, että pojallani ei ollut seuloissa näkynyt THC, eli ei ollut polttanut pilveä. Eikä heillä ollut myöskään mitään muuta perää tälle "poikani huumeiden myynnille", muutakun tämän kateellisen ihmisen ilmoitus, joka oli halunnut näin satuttaa minua poikani kustannuksella.
Olen miettinyt pääni puhki, että mitä jos käykin se kaikkein pahin, että poikani laitettaisiin jonnekkin helvetin laitokseen, missä vain rahastetaan lapsilla. Ja olenhan minä kuullut paljon kavereiltani tarinoita näistä paikoista, joissa " annetaan niin paljon parempi tulevaisuus nuorille ". Tällä hetkellä melkein jokainen laitoslapsi, jonka minä tunnen, on koukussa huumeisiin ja heillä on ongelmia virkavallan kanssa.
Päätin, että odotan siihen torstaihin ja katson mitä heillä on sanottavaa siellä palaverissa, ennenkuin edes yritän ottaa yhteyttä tähän henkilöön, joka yrittää poikani kautta kostaa omaa katkeruuttaan minua kohtaan. Ja se on varmaa, että se, joka minun poikaani vahingoittaa, tulee huomaamaan, kuinka paljon minä olen valmis tekemään suojellakseni minun poikaani!!
Minä en ymmärrä, miten joku voi olla noin häikäilemättömän julma, että omien ongelmiensa takia alentuu tällaiseen?! Yksinkertainen tosiasia on se, ettei aikuisten asioihin sotketa viattomia lapsia! Mutta, kyllä KARMA viimeistään korjaa tällaiset ihmiset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti