maanantai 22. helmikuuta 2016

Minulle tuli tänään yllättävä puhelu ja sen lyhyen puhelun aikana, tämä ihminen kysyi minulta ohimennen, että jätinkö kaikki ne vanhat kaverit taakseni, koska valehtelin, eikä hän ymmärtänyt minun " Enkeli jutuista " mitään, mitä facebookissa päivitän. Eli minulle henkilökohtaisesti tuo tarkoittaa, että kyseenalaisti, tämän minun koko elämänmuutokseni tarkoitusperät.

Siis kumpa viimeisten kahden vuoden aikana, olisinkin vain valehdellu. Minun elämä olisi ollut noina elämäni hirveimpinä ajan jaksoina paljon helpompaa. Ja kyseessä on siis henkilö, joka ei ole tuntenut minua, kun olin vielä onnellinen äiti. Nyt kuitenkin puhutaan ajasta, jolloin olin juuri päiviä aikaisemmin menettänyt yhden suurimmista elämäni iloista, nuorimman poikani.

Jokainen, joka minut oikeasti tuntee, osaa sanoa, ettei mun elämä ole koskaan ollut niin sekaisin kun ne olivat sen puoltoista vuotta. Nyt puhutaan sellaisesta elämäni ajan jaksosta, jolloin minulle tuon puolentoista vuoden aikana poikani menetyksen jälkeen valehdeltiin melkeinpä joka päivä. Jostain suunnasta ihan varmasti jonku suusta pääsi vale. Minun ns. "ystävät" ryöstivät minun asunnon ja auton useammin kuin kerran. Siis tottakai minäkin töppäilin sinä aikana jatkuvasti, mutta kaikki nuo samat syyt johtivat siihen, etten mä jaksanu enää elää sellaista elämää, jossa kusetetaan, valehdellaan, juonitaan ja narkataan jatkuvasti. Minä halusin, että minun elämällä on jokin suurempi merkitys! Mä oon omasta mielestäni tuonut jo aikaisemminkin esille, kuinka paljon minä itse muutuin ihmisenä, kun minulla ei ollut mitään menetettävää enään.

Minkä ihmeen takia mä oisin halunnut elämälleni täysin uuden suunnan, jos mä oisin vain valehdellu. Minä en  ollut tottunut tollaiseen elämän tyyliin, jossa joutuu koko ajan miettiin, että keneen pystyy luottaan ja kuka on oikeasti ystävä!

Enkelit on tullut vastikään mun elämään, mutta mä oon koko aikuisikäni harrastanut selvännäkö ja tarot korteilla ennustamista. Kaikki yliluonnollinen on ollut koko minun elämäni ajan minun suurimpia unelmiani. Ja olen aina ollut todella intuitiivinen ja halunnut vain lisää avata aistejani. Siis miksi en yrittäisi tehdä siitä yhtä elämäntehtävääni?! Se on sellainen aihe piiri, jossa mä tiedän olevani hyvä ja osaan käyttää tietoisuuttani enmmän kuin kukaan muu tutuistani. Ja tästä blogista on tullut myös yksi elämäntehtäväni, jossa haluan tuoda sanomaa ihmisille. Nyt kuitenkin eletään sosiaalisen median aikaa. Miksi en siis käyttäisi sitä hyödykseni tehdä jotain parempaa muiden hyväksi. Jos mä saan ääneni näin kuuluviin, niin ehkä mä saan jossain vaiheessa ihmiset herämään, ettei lastensuojelu laki Suomessa toimi, niinkuin muut Suomen lait.

Siis toi tän päivänen puhelu aukaisi minun silmiä vieläkin enemmän. Mä tajusin, ettei näillä ihmisillä, jotka minut ovat tunteneet näiden parin vuoden ajan, ole minkäänlaista käsitystäkään, kuka minä oikein olen. Heillä on se käsitys, minkä olen heille antanut poikani menetyksen jälkeen.

Ennen sitä, mä taistelin vuosi kausia, jotta saisin vanhemman poikani takas kotia ja se oli jo yhdessä vaiheessa melkeinpä jo kotona. Sen jälkeen minun entinen mieheni pahoinpiteli minua 12 tuntia yhteen putkeen, jolloin lähdin siitä elämästä. Muuten meidän yhteinen elämä oli aivan upeaa. Jos ei tätä yhtä iltaa olisi tapahtunut, niin tiedä olisinko vielä naimisissa.

Kaiken tuon jälkeen, joku joka ei minun elämääni ole elänyt, kyseenalaistaa tarkoitusperäni minkä vuoksi halusin itselleni ympärille, vain ihmisiä joita rakastan ja jotka rakastavat minua. Ihmiset, joiden tarkoitusperiä minun ei tarvitse kyseenalaistaa.

Ei minun tarvitse todistella omia tarkoitusperiäni kenellekkään muulle kuin itselleni. Minä päätin, että minä ansaitsen parempaa. Multa on elämän aikana viety paljon enemmän, kuin monelta muulta, joita olen elämäni varrella oppinut tuntemaan. Niin kauan, kun et pysty samaistumaan minun elämääni, niin älä vertaa minun tarkoitusperiäni elämänmuutokselle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti