Oikea ystävä!

Kipu muuttaa ihmistä.
Se asettaa ihmisen luottamuksen täysin eri valoon.
Kun ihminen kokee elämässä niin paljon kipua ja tuskaa, sitä alkaa kyseenalaistaan kaiken muunkin ympärillään.
Se luottamus, mikä sulla on ollut toiseen ihmiseen, katoaa pikku hiljaa. Lisäksi sitä alkaa miettimään, että miten voisin olla kenenkään luottamuksen arvoinen, kun mikään muukaan elämässä ei tunnu hyvältä. Sen jälkeen menettää viimeisenkin uskon toiseen ihmiseen.
Sellainen ihminen, joka ymmärtää tällaisen muutoksen vierellään olevasta ihmisestä ja siltikin vielä yrittää antaa itsestään niin paljon kuin mahdollista. Sellainen ihminen on oikea ystävä! 
Joka kaiken koettelemuksen, niin petoksien ja valheidenkin jälkeen ymmärtää, että se kipu ja tuska on niin suuri, tässä toisessa ihmisessä, ettei hän enään kykene näkemään minkäänlaista toivoa omaan elämäänsä, ja siltikin antaa itsestään enemmän kuin toinen tuntee ansaitsevansa, niin sellainen ihminen on oikea ystävä!

Kipu laittaa ihmisen yliajattelemaan kaiken. 
Sitä alkaa ajatteleen asioita, täysin uudesta kulmasta.
Kun on kokenut niin suurta kipua, että elämäkin on jo muuttanut merkityksensä, niin mikään ei ole enään oman arvomaailman mukainen.
Sitä alkaa epäileen jokaista ihmistä ja heidän tarkoitusperiään. Yliajattelee heidän jokaisen teon, koska ei pidä itseään minkään arvoisena, ei edes oman ystävän hyvien tarkoitusperien, vaan kyseenalaistaa myös tämän.
Ja sellainen ihminen, joka ymmärtää ystävästään tämän arvokkuuden edelleenkin, on oikea ystävä!

Kipu laittaa ihmisen sulkemaan kaikki ihmiset ulos elämästään.
Kun tuntee niin suurta kipua ja tuskaa, ei halua näyttää omaa heikkouttaan.
Sitä alkaa vetään vääränlaisia ihmisiä puoleensa, koska nämä eivät tunne sinua.
Sitä alitajunnaisesti työntää ne ihmiset pois elämästään, joita eniten rakastaa, koska ei halua heitä satuttaa siinä sivussa.
Mutta ei ymmärrä sitä, että satuttaa jo, heidät sulkemalla pois
Mutta vain, koska ei pidä itseään enään heidän arvoisenaan.
Ja sellainen ihminen, joka ymmärtää tämän, ja siltikin työntää itsensä, vaikka läpi harmaan kiven oman ystävänsä vierelle...On oikea ystävä!

Kipu muuttaa ihmistä.
Se laittaa ihmisen luottamaan vähemmän, yliajattelemaan kaiken ja sulkemaan ihmiset ulos elämästään. Ja sellainen ystävä, joka tämän ymmärtää...On oikea ystävä!

Stalkkeri netissä

Viimeisen kuukauden-kahden aikana, olen huomannut, että käyttäjätileilleni facebookkiin, sähköpostiin ja google tileihini on hakkeroitu. Ja tästä asiasta tietävät kaikki perheen jäseneni ja muutama ystävä, joille olen näyttänyt, mitkä asiat ovat helposti olleet huomioitavissa, myös niin, että maallikkokin ymmärtää kun konetta katsoo.

Useampi IP osoite oli kirjautuneena minun naamakirjaan, ja silloin en ollut edes liikkunut kahteen kuukauteen mihinkään kotoani, enkä siis ollut itse kirjautunut näillä IP osoitteilla facebookkiin. Poikani kanssa kirjattiin jokainen IP osoite ylös ja kaksi niistä saatiinkin itse jäljitettyä tarkan osoitteen kanssa. Lisäksi sähköposti tiliini oli tehty Alias, joka oli minun nimellä, mutta tämä sähköpostiosoite saatiin jäljitettyä täysin eri osoitteeseen, missä oikeasti olin. Lisäksi tässä sähköpostissa oli ihan täysin väärä profiili kuva. Oma sähköposti osoitteeni kyllä löytyi oikealta paikkakunnalta ja kadulta ja ihan omalla kuvallani.

Lisäksi poikani kanssa huomattiin, että tietokoneeni ala nurkkaan oli ilmestynyt jokin outo kameran kuva, ja kun siirsin hiiren sen kameran kuvakkeen päälle, vilahti näytöllä nopeasti " suljetaan ". Minä en siis ehtinyt muuta kuin siirtää hiiren siihen päälle, en painanut mitään ja jokin sulki sen etäkäyttö yhteyden avulla.

 

Aloimme poikani kanssa tutkimaan asetuksia ja historiaa ja tämä kamera oli asennettu koneelleni, kun en ole ollut kotona, ja lisäksi koneeseeni oli bluetoothin kautta lisätty laitteita, jotka eivät olleet minun. Pakkasimme kaikki tiedon talteen, siltä varalta, jos joskus tulee tarve käyttää niitä tietoja, ja aloimme vaihtaa salasanoja tileihini.

Ensimmäisen viikon aikana vaihdoin salasanat varmaan valehtelematta vähintään kerran päivässä. Sitten, minun onnekseni tuli eräs kaveri käymään, joka oli erikoistunut näihin hakkerointi asioihin ja hän asensi minulle, minun vain puoli vuotta vanhaan tietokoneeseeni täysin uuden käyttöjärjestelmän, koska kun hän katsoi näitä samoja asioita, hän totesi, että koneeni oli hakkeroitu sen oman käyttöjärjestelmän kautta. Hyvin kuulema olivat sen hakkeroineet, mutta helvetin huonosti peittäneet jälkensä hän sanoi.

Tämän jälkeen vaihdoin salasanat uudestaan ja sainkin jo vähän aikaa olla, ilman että minun mesen viestit olisi olleet jo valmiiksi luettuja, vaikken minä itse niitä ollut edes vielä nähnyt, ja kun puhelimella lähetin mesen kautta viestejä, niin tällä kertaa olikin oikea profiili kuva, kun lähetin viestin jollekki. Sitä ennen, minun profiili kuvana oli jonku helvetin koiran kuva, jota minä en todellakaan aikaisemmin ollut edes nähnyt, siis tätä kuvaa.

Noh, eipä kestänytkään kovinkaan kauaa, kun piti taas alkaa siskoni kanssa vaihtaan salasanoja. Ja minulla on kaksivaiheinen salasana systeemi, mutta ei silläkään ollut mitään merkitystä. Nyt viime viikonlopun aikana, huomasin, että näihin tileihin oli päästy, Chrome-etäkäyttösovelluksen kautta, eli Chrome-etäkäytön avulla voi käyttää yhtä internettiin yhdistettyä konetta, toisen koneen kautta. Ja tähänkin oli ihan täysin eri sähköposti tili mitä minun on. Ihmeellisintä tässä varmaan kaikkien mielestä, jotka asiasta ovat tienneet on se, että minä itse kuukauden-kahden verran hakattuani konetta, vihdoin sen tajusin, eikä se ollut niin vaikeaa loppujen lopuksi siskollenikaan, kun hänelle sen näytin ja selitin. Ja nyt minä tarkoitan tätä minun kaksoissiskoani, joka on kouluttanut itsensä vähän tällaisia asioita varten.

Mut mä oonkin useasti sanonut, että vaikka olenkin blondi, en ole mikään tyhmä. Sen vaan ensin jotenkin aavistaa, kun huomaa, että jokin on nyt pielessä. Seuraavaksi pitäisi kerätä kaikki tieto uudelleen talteen, jos niitä tulevaisuudessa tulee tarvitsemaan. Tuntuu hullulta, kuinka paljon näitä netti-stalkkereita nykyään on. Mutta nyt elämmekin sosiaalisen median aikaa. mutta hulluinta minusta on se, että mitä siskoni kanssa tuossa keskustelimme, niin tämä stalkkeri on yleensä joku, jonka ihminen entuudestaan jo tuntee.

 

Olen siis perheeni kanssa tienneet tästä stalkkerista, jo jonkun aikaa, mutta minä katsoin sen parhaaksi nyt tuoda esille, koska ikinä ei voi tietää mihin tällainen ihminen kykenee, ja vielä sellainen, mistä et voi olla varma, kuka se on. Tietenkin normaalisti sitä soittaisi poliisille, jos joku häiritsisi näin toisen yksityiselämää, mutta ensin halusin tuoda asian julki ja ottaa sen jälkeen selvää, pystyykö kukaan muu selvittää näiden IP- ja sähköpostiosoitteiden takana olevaa henkilöä.

 

Koska loppujen lopuksi, kun tänään aloin oikein kunnolla miettiin niitä asioita, mitä tämä henkilö on pystynyt seuraamaan näiden muutaman kuukauden sisällä, minua oikein puistatti pelosta ja soitin välittömästi siskolleni, että jos joskus oikeasti sattuisi tällaisen asian takia jotain, niin hänellä on kopio kaikesta tiedosta mitä minullakin on. Ja näin päätin, että vihdoin on oikea aika myös kirjoittaa tästä asiasta, koska kyseessä ei tosiaankaan ole mikään hauska pila, ainakaan minun tai perheeni mielestä, vaan joku sairas mieli, jolla on jäänyt jokin pakkomielle päälle!

Lisäksi, jos jollekkin on tullut "minuna", minkäänlaista viestiä tai sähköpostia, joka ei normaalisti tulisi minulta, niin kannattaa ottaa yhteyttä, koska myös tällaisiin asioihin tämä kyseinen henkilö on kykenevä. Mä toivon, että kaikki ottavat vakavasti nämä netti-stalkkerit, koska ikinä ei voi tietää, kuka siellä tälläkin hetkellä voi olla ja kuinka sairas mieli!

Minulle tuli tänään yllättävä puhelu ja sen lyhyen puhelun aikana, tämä ihminen kysyi minulta ohimennen, että jätinkö kaikki ne vanhat kaverit taakseni, koska valehtelin, eikä hän ymmärtänyt minun " Enkeli jutuista " mitään, mitä facebookissa päivitän. Eli minulle henkilökohtaisesti tuo tarkoittaa, että kyseenalaisti, tämän minun koko elämänmuutokseni tarkoitusperät.

Siis kumpa viimeisten kahden vuoden aikana, olisinkin vain valehdellu. Minun elämä olisi ollut noina elämäni hirveimpinä ajan jaksoina paljon helpompaa. Ja kyseessä on siis henkilö, joka ei ole tuntenut minua, kun olin vielä onnellinen äiti. Nyt kuitenkin puhutaan ajasta, jolloin olin juuri päiviä aikaisemmin menettänyt yhden suurimmista elämäni iloista, nuorimman poikani.

Jokainen, joka minut oikeasti tuntee, osaa sanoa, ettei mun elämä ole koskaan ollut niin sekaisin kun ne olivat sen puoltoista vuotta. Nyt puhutaan sellaisesta elämäni ajan jaksosta, jolloin minulle tuon puolentoista vuoden aikana poikani menetyksen jälkeen valehdeltiin melkeinpä joka päivä. Jostain suunnasta ihan varmasti jonku suusta pääsi vale. Minun ns. "ystävät" ryöstivät minun asunnon ja auton useammin kuin kerran. Siis tottakai minäkin töppäilin sinä aikana jatkuvasti, mutta kaikki nuo samat syyt johtivat siihen, etten mä jaksanu enää elää sellaista elämää, jossa kusetetaan, valehdellaan, juonitaan ja narkataan jatkuvasti. Minä halusin, että minun elämällä on jokin suurempi merkitys! Mä oon omasta mielestäni tuonut jo aikaisemminkin esille, kuinka paljon minä itse muutuin ihmisenä, kun minulla ei ollut mitään menetettävää enään.

Minkä ihmeen takia mä oisin halunnut elämälleni täysin uuden suunnan, jos mä oisin vain valehdellu. Minä en  ollut tottunut tollaiseen elämän tyyliin, jossa joutuu koko ajan miettiin, että keneen pystyy luottaan ja kuka on oikeasti ystävä!

Enkelit on tullut vastikään mun elämään, mutta mä oon koko aikuisikäni harrastanut selvännäkö ja tarot korteilla ennustamista. Kaikki yliluonnollinen on ollut koko minun elämäni ajan minun suurimpia unelmiani. Ja olen aina ollut todella intuitiivinen ja halunnut vain lisää avata aistejani. Siis miksi en yrittäisi tehdä siitä yhtä elämäntehtävääni?! Se on sellainen aihe piiri, jossa mä tiedän olevani hyvä ja osaan käyttää tietoisuuttani enmmän kuin kukaan muu tutuistani. Ja tästä blogista on tullut myös yksi elämäntehtäväni, jossa haluan tuoda sanomaa ihmisille. Nyt kuitenkin eletään sosiaalisen median aikaa. Miksi en siis käyttäisi sitä hyödykseni tehdä jotain parempaa muiden hyväksi. Jos mä saan ääneni näin kuuluviin, niin ehkä mä saan jossain vaiheessa ihmiset herämään, ettei lastensuojelu laki Suomessa toimi, niinkuin muut Suomen lait.

Siis toi tän päivänen puhelu aukaisi minun silmiä vieläkin enemmän. Mä tajusin, ettei näillä ihmisillä, jotka minut ovat tunteneet näiden parin vuoden ajan, ole minkäänlaista käsitystäkään, kuka minä oikein olen. Heillä on se käsitys, minkä olen heille antanut poikani menetyksen jälkeen.

Ennen sitä, mä taistelin vuosi kausia, jotta saisin vanhemman poikani takas kotia ja se oli jo yhdessä vaiheessa melkeinpä jo kotona. Sen jälkeen minun entinen mieheni pahoinpiteli minua 12 tuntia yhteen putkeen, jolloin lähdin siitä elämästä. Muuten meidän yhteinen elämä oli aivan upeaa. Jos ei tätä yhtä iltaa olisi tapahtunut, niin tiedä olisinko vielä naimisissa.

Kaiken tuon jälkeen, joku joka ei minun elämääni ole elänyt, kyseenalaistaa tarkoitusperäni minkä vuoksi halusin itselleni ympärille, vain ihmisiä joita rakastan ja jotka rakastavat minua. Ihmiset, joiden tarkoitusperiä minun ei tarvitse kyseenalaistaa.

Ei minun tarvitse todistella omia tarkoitusperiäni kenellekkään muulle kuin itselleni. Minä päätin, että minä ansaitsen parempaa. Multa on elämän aikana viety paljon enemmän, kuin monelta muulta, joita olen elämäni varrella oppinut tuntemaan. Niin kauan, kun et pysty samaistumaan minun elämääni, niin älä vertaa minun tarkoitusperiäni elämänmuutokselle.

Muistojen irtipäästäminen

Minä itse tein tietoisen päätöksen minulle rakkaan ihmisen irtipäästämisestä. Itse asiassa useamman ihmisen muiston vapauttamisesta. Ja nyt en tarkoita mitään tiettyä muistoa, vaan vapauttaa itsensä siitä tunteesta, mitä tuntee kun tämä ihminen on läsnä. Toisten ihmisten läsnäolon unohtaminen on helpompaa kuin toisten, mutta on myös niitä tapauksia, joista on vain niin helvetin vaikeaa päästää irti. Silloin kun omat tunteet ovat sen verran syviä, se tunne mikä tulee, kun annat itsellesi luvan unohtaa...ei olekkaan niin yksinkertaista.

On yksi ihminen, jonka muistoa minun on vaikea vapauttaa. Enkä nyt tarkoita edesmenneen rakkaan, vaan sellaisen joka on sytyttänyt minussa sellaisia tunteita, joista en haluaisi päästää irti, mutta järki sanoo toista kun sydän. 

Mä tavallaan taistelen itseäni vastaan unohtaakseen tämän ihmisen. Se minkä takia halusin unotaa, oli luottamus, tai pikemminkin sen puute. 

Siis ne asiat ei aina olleet niin, eikä meidän välillä ystävyyttä vakavampaa suhdetta koskaan ollut, vaikka kauan aikaa niin toivoin ja toisinaan toivon niin edelleenkin. Mutta niin kauan, kun tulen kyseenalaistaan tämän ihmisen, sitä enemmän aikaa minulla on aikaa unohtaa se muisto, mitä tämä ihminen minuun jälkeensä itsestään jätti.

Se mikä tätä asiaa on helpottanut, on se, ettei me pidetä toisiimme yhteyttä, koska koskaan niin läheisiä me ei olla oltu, että oltais edes toisiimme kunnolla tutustuttu. Juuri sen verran kuitenkin, että se jätätti minuun sellaiset tunteet, jotka yritän unohtaa.

En haluaisi, mutta jokin minussa tiedostaa, ettei mikään välillämme koskaan tulisi muuttumaan. Aivan liikaa on ehtinyt tapahtua asioita, jotka on vaikea minun ainakin unohtaa. Ainoa asia mikä muuttaisi tilanteen, olisi tämän henkilön virheen omaksuminen ja myöntäminen. Mutta niin kauan kun minä päätän olla sanomatta sanaakaan siitä, että yleensäkkään edes tiedän asiasta, niin asiat eivät tule etenemään mihinkään suuntaan. Ja se, miksi en halua edes asiaa ottaa esille on, koska tiedän etten saisi rehellistä vastausta tästä asiasta. 

Joku päivä, kun aikaa on mennyt tarpeeksi, eikä minulla ole enään tätä tiettyä muistoa tästä ihmisestä, voin sen tuoda esiin. Siihen saakka mä irtaannutan itseni tämän ihmisen muistosta, hänen läsnäolon tunteen kaipuusta...

Hän kulkee, kulkee vain ja etsii ymmärrystä.
Kaipuu rinnassaan, hän kuuta katsoo.
Vain kuu kuulee surun.
Vain kuu ymmärtää.


Hän on kokenut kipua, joka on suurempaa kuin itse elämä.
Hetkeksi hän pysähtyy risteykseen,
miettii ja jatkaa matkaansa.
Tulevaisuudesta hän ei tiedä,
nykyisyydestä hän ei välitä,
Hän elää menneisyydessä...

Pojalleni...

Mä tänään tajusin, ettei mun Jesse ole enää lapsi. Se ymmärrys siitä tuli aivan yhtäkkiä ja aivan oudolla ajalla. Kun jotain noin suurta minulle, sillä hetkellä tapahtui, tajusin että se tulisi vaikuttaan koko minun loppu tulevaisuuteeni.

Se kun elää ton hetken, vasta ihminen tulee ymmärtään asian. Mutta sillä hetkellä, minä koin, että tietty elämänvaihe tulisi päättymään. Ja se toi surua. Missä vaiheessa tämä hetki oli oikeasti tapahtunut? Missä minä olin ja mitä minä silloin tein? Mulla ei oo käsitystäkään!

Vielä eilen minä kuvittelin poikani kavereidensa kanssa leikkivänsä, mutta tosi asiassa ne leikit on kauan sitten jo leikitty. Ja mä tajusin vasta hetki sitten. Tuntuu, kuin minulta olisi mennyt ohi jotain sinun elämästä. Missä vaiheessa sä poikani kasvoit?

Nämä on niitä hetkiä, kun ihminen ymmärtää rakastavansa jotain niin suunnattomasti, ettei millään muulla sillä hetkellä ole mitään merkitystä.

Se minkälaista onnea sä tulet tuomaan nyt tämän kasvun myötä minun tulevaan, sen luot sä itse. Toivottavasti olen muistanut kertoa sinulle tarpeeksi usein, kuinka paljon sinua rakastan. Ja toivon sinulle parempaa elämää, mitä minä ehdin vuosikymmenen elää. Tällä hetkellä, minä en välitä omasta onnesta,  vain sinun onnella on merkitystä. Tämän pienen hetken minun elämästäni, minä halusin ainoastaan sinulle omistaa. Se ei ole yhtä paljon, mitä sinä olet minun elämääni tuonut, mutta se on vähintä mitä minä voin sinulle antaa.

Sinä olet antanut elämälleni merkityksen!

Uhkaava tilanne koululla

Eilen poikani ilmoitti minulle, että oli sattunut välikohtaus, jossa hän oli pelastanut parhaan ystävänsä hengen. Ja nyt vielä puhutaan 15 vuotiaista pojista.

 

Kaikki alkoi, kun eräs 19 vuotias poika, joka käy Haaparannalla lukion viimeistä luokkaa, oli postannut omaan facebookin ja instagramin seinälle poikani ystävästä kuvia, missä hän on " tappanut tämän ". Näitä kuvia oli useita, eikä pelkästään vain näitä " tappouhkauksia ", vaan myös muista 15 vuotiaista poikani koulukavereista. Pääasiallisesti kuitenkin, hän oli postannut julkisesti kaikkien näkyville näitä uhkauksia. Kun poikani ja tämä hänen ystävänsä olivat kommentoineet näitä kuvia, oli tämä 19 vuotias hermostunut tästä, ja päättänyt toteuttaa uhkauksensa. Hän oli pakannut reppuunsa mukaan jonkinlaisen miekan ja ison puukon ja mennyt sitten kesken koulu päivän poikani koululle. Kun hän oli ilmestynyt sinne koulu alueelle, oli eräs toinen poikani ystävistä lähestynyt tätä ja kysynyt, että mitkä tämän aikomuksensa ovat ja tässä vaiheessa tämä 19 vuotias oli ottanut repustansa esiin tämän puukon. Poikani ja tämä hanen ystävänsä, jota tämä 19 vuotias oli tullut tapaamaan, olivat seuranneet tilannetta sivussa kauempana tätä poikaa.

Tämä tilanne oli kuitenkin jo mennyt sen verran vaaralliseksi, että poikani oli katsonut parhaaksi soittaa poliisit paikalle.

Se, mikä myös tässä tuntuu hullulta on, että poliisit olivat ensin luulleet tätä puhelua pila soitoksi. Kun näitä poliiseja ei kuulunut paikalle, oli poikani joutunut soittamaan toistamiseen ja silloin hänet oli otettu vakavasti. Noh, tämän jälkeen sattui kyllä yksi koominen tapaus, kun poliisit olivat soittaneet pojalleni takaisin, oli hän luullut, että tämä soittaja oli eräs hänen ystävistään ja hän luuli, että tämä pilailee hänen kanssaan ja poikani oli haistattanut vitut vahingossa tälle poliisille puhelimessa ja lyönyt luurin korvaan. Vasta sitten, kun poliisit olivat uudestaan soittaneet hänelle, oli hän tajunnut, ettei mistään pila puhelusta ollutkaan kyse :) Poliisit olivat kuitenkin ehtineet paikalle, ennen kun mitään oli ehtinyt sattua ja olivat löytäneet tämän 19 vuotiaan pojan hallusta nämä teräaseet. Ja olivat pidättäneet tämän koulualueella.

Kun kysyin pojaltani, että mikseivät opettajat reagoineet näihin uhkauksiin, mitä tämä 19 vuotias oli postannut julkisesti, niin hän kertoi, että tämä 19 vuotias ei ollut valkoihoinen ja opettajat olivat pelänneet, että heidän reaktio, olisi saattanut vaikuttaa rasistiselta.

Onneksi kaikki kuitenkin päättyi ilman vakavampia seuraamuksia, mutta se mikä tässä asiassa myös pistää vihaksi, on tämän koulun vastuunoton sivuuttaminen. Siis voi jestas sentään, jos poikani taiteilee vihkoonsa yhdellä tunnilla jonkin marihuana lehden kuvaa ja haluaa seurata muotia, pitämällä saman tyylisiä vaatteita kun kaverinsakkin. Silloin kyllä mennään ihan ääri päähän ja leimataan 15 vuotias narkomaaniksi ja diileriksi. Mutta, kun 19 vuotias ulkomaalainen alkaa julkisesti sosiaalisessa mediassa tuomaan esille suoranaisia tappo uhkauksia ja photoshopattuja kuvia, joissa tämä poikani ystävä on kuolleena, niin koulu pidättäytyy taka-alalla, jottei heitä leimata rasistiksi! Eli suoraan sanottuna vastuu tämän pojan uhkauksista ohitettiin täysin ja jätettiin 15 vuotiaan käsiin!

Se, mitä poikani teki oli todella rohkeaa. Ja kuten olen aina sanonut, ei ole olemassakaan sellaista asiaa, missä hän voisi tuottaa minulle minkäänlaista pettymystä. Hän on ikäisekseen niin fiksu, enkä voisi olla enempää ylpeämpi hänestä! Toivoisin, että koulu puuttuisi oikeisiin huoliin, eikä keskittyisi vain siihen, miltä he saattavat näyttää muiden silmissä. Julkinen uhkaus sosiaalisessa mediassa, joka keskittyy vielä aikuiselta lapseen, on mielestäni tarpeeksi hyvä syy huoleen ihonväristä riippumatta!

Pikainen päivitys soskun palaverista

Vihdoinkin tästä loputtomasta sodasta sossuja vastaan, oli viimeinkin hyötyä. Kyllähän tässä pakostakin jo kymmenen vuoden jälkeen alkaa oppia ulkoa tärkeimmät laki seikat. Meillä oli viime viikolla tämä palaveri, josta aikaisemmin kirjoitin. Minun ja poikani ja hänen iso vanhempiensa lisäksi siellä oli mukana poikani koulun rehtori, lasten suojelu ja poikani edun valvoja, joka kuuluisi olla hänen "ääni", kun on palavereita joissa hän ei ole paikalla. Vaikka poikani on itse omasta tahdostaan halunnut olla kuulemassa häneen liittyvistä asioista.

Jo heti palaverin alussa mainitsin, että olin aikaisempana päivänä käynyt varmuuden vuoksi keskustelemassa asianajajani kanssa, koska kyseessä oli kuitenkin vakavasti otettava asia.

Ensimmäisenä huolen poikani "päihteiden käytöstä " otti esille tämä koulun rehtori. Ja hän perusteli tämän huolen tällä, että poikani oli yhdellä tunnilla piirtänyt vihkoonsa marihuana lehden kuvan ja hänellä oli ollut pusero päällä, jossa luki Support 81, joka heidän tietojensa mukaan tarkoitti sitä, että pojallani olisi yhteyksiä Helvetin Enkeleihin. Kaikki tällaiset paidat ovat kuulema kiellettyjä heidän koulullaan. Siihen minä ensimmäisenä totesin, että jokaisen järkevän ihmisen pitäisi tajuta, ettei yksikään tällainen talli ottaisi mitään 15 vuotiasta pojan kloppia talliinsa, saati sit vielä töihin! Sanoin, että jos koululta olisi tiedotettu kotiin, että tällaiset puserot ovat kiellettyjä koululla, niin en koskaan olisi tilannut niitä netistä. Mainitsin vielä erikseen, että ainoa miksi nämä tilasin oli, koska poikani halusi sen vuoksi, koska jokaisella hänen kavereillaan oli saman tyyliset paidat. Kukaan näistä työntekijöistä, eikä rehtori tienneet, että näitä vaatteita saa tilattua netistä. Minua ihmetytti enemmän, kun tämä rehtori myönsi tienneensä, että usealla heidän koululaisella oli saman tyylisiä puseroita, että oliko heillä oikeasti käsitys, että kaikki nämä lapsukaiset olisivat saaneet tällaisia paitoja suoraan tallin jäseniltä. Koska minun mielestä pelkkä ajatuskin on täysin naurettava!

Sitten, kun mummi otti esille, että aikaisemmassa palaverissa soskut olivat heille sanoneet, että samasta huolesta oli tullut useampia ilmoituksia, niin totesin siihen, että haluan jokaisen ilmoittajan nimen asianajajani pöydälle seuraavaan päivään mennessä, jotta voimme nostaa syytteen 15 vuotiaan poikani maineen pilaamisesta narkkariksi ja diileriksi, kunnianloukkauksesta ja henkisistä kivuista ja säryistä. Ja tähän he vastasivat, ettei heille muita ilmoituksia ollutkaan tullut, vaan nyt oli sattunutkin jokin väärinkäsitys!

Tästä he tinkasivat jonku aikaa keskenään mummin ja papan kanssa. Sitten pappa totesi, että miksi he olivat sitten sanoneet, että poikani joutuu laitokseen. Eikä vain kerran, vaan kaksi kertaa. Toisella kerralla tämä edunvalvoja oli sanonut pojalleni suoraan heidän ollessa kahdestaan, että tämä joutuu laitokseen. Nämäki seikat he kiistivät! Totesivat vain, että nyt on sattunut jokin väärinkäsitys! Noh, päivänselväähän on, että näitä väärinkäsityksiä tuntui syntyvän, kun olin päättänyt vetää jokaisen käräjille, joka yrittää satuttaa poikaani!

Seuraavana päivänä minulle soitettiin soskusta, koska he halusivat tietää mitkä Fiilikset minulle oli jäänyt tästä palaverista. Totesin vain, että hyvähän se on, kun tuo huolen esille, mutta se, että aletaan viikkoa aikaisemmin vihjaileen, että poikani laitetaan laitokseen. Ja sehän on selvää, ettei minun poikani ja hänen isovanhempansa tällaisesta asiasta minulle valehtele. Tähän he vastasivat, ettei he ole missään vaiheessa tällaista sanoneet, ja sen minä voin myös uskoa, että jonkinlainen väärinkäsity siinä on tullut heillä työpaikallaan. Koska tämän kyseisen asian oli tuonut esille poikani " ääni " eli edunvalvoja. Sanoin myös, että olimme tulleet siihen tulokseen, että poikani on kyllä tarpeeksi vanha ja kykenevä puhumaan itse omat mielipiteensä. Ja varsinkin vielä näin ison mokan vuoksi, emme näe tarvetta, että tällaista edunvalvojaa enää tarvittaisiin.

Tämä oli sellainen " Voitto kotiin " palaveri, ja kuten poikani sanoikin kyseisen palaverin loputtua, että hän ei lähde enää yhteenkään palaveriin, jos minä en ole paikalla puhumassa poikani puolesta. Riittää, että minä tuon poikani lisäksi hänen oman äänensä kuuluviin! Syntyy vain turhia väärinkäsityksiä, kun laitetaan joku ulkopuolinen puhumaan lapseni puolesta, joka on kykenevä tuomaan oman äänensä kuuluviin!

Kateus vs. Kosto, vai nuoren pojan elämä

Vaikka tää viimeisin viikko onkin ollut melko stressaava. On mulla mitä mahtavimmat ystävät ollut vierellä tukemassa minua.Se vaatii minulta todella paljon sinnikkyyttä, kun lapsiini kohdistetaan noin katkeria valheita, vain, jotta tämä ihminen on yrittänyt saada itsestään huomion pois. Koska normaalisti olisin toiminut välittömästi ja ilman kahta kertaa miettimättä. Ja olisin käyttänyt kaiken vihan, kaiken adrenaalin tuottaman energiani, ja ilman suunnitelmaa saati sit selkeää ajatusta päässäni, olisin mennyt vaikka ovesta lävitse ja asettanut tämän ihmisen henkilökohtaisesti vastuuseen, ja laittanut hänet tuntemaan edes hitusen verran samanlaista tuskaa, mitä hän minun pojalleni on aiheuttanut.

Tänään päivällä minun oli todella keskitettävä ajatukset muualle, koska ihan tärisin vihasta, kun kavereiden kanssa puhuttiin tästä asiasta. Ja silloin myös kuulin, kuinka tämä henkilö oli eräälle hänen vanhalle ystävälleen jauhannut paskaa asioistani, koska meille oli silloin kehittynyt tämä riita päälle ja samalla hän oli vihjannut tälle hänen vanhalle ystävälleen, tästä kyseisestä asiasta, mutta oli tietenkin värittänyt tarinaa. Ja se, mitä tänään kuulin, sai minut voimaan niin pahoin, että äiti ihminen kykenee kaiken sen jälkeen, mitä hän oikeasti pojastani tietää ja siitä, mitä poikani on muutenkin joutunut hänen nuoren elämänsä aikana käymään läpi, niin julmalla tavalla ja omaa etuaan ajatellen, kevyesti valehteleen niin vakavasta asiasta.

Ei ole ensimmäinen kerta, kun olen lasteni takia, ollut valmis tekemään jotain niin kostonhimoista. Mutta tällä kertaa kyse oli sellaisesta ihmisestä, jonka luulisi omien kokemuksien kautta oppineen, ettei lastensuojeluviranomaisille voi edes puoli läpällä nakata mitään noin raakaa. Mutta sehän kertoo minun mielestä vain siitä, kuinka paljon erinlaiset ajattelu tavat ja periaatteet meillä on kokoajan ollut, kun kyse on lapsista. Ja niinkuin eräs ystävänikin sanoi, että tuntuu hullulta, että viimeksi kun tämä henkilö oli minun luona hänen kanssa samaan aikaan, oli hän kehunut, kuinka mahtava äiti olen lapsille ja kuinka osoitan heille rakkautta ja samaan aikaan olen vanhemmalle pojalleni äiti ja  paras ystävä. Ja kuinka ihanaa on nähdä näin erinlainen, mutta jollain tapaa vahvempi äiti/poika suhde, koska poikani pystyy kertomaan minulle asiasta kuin asiasta. Ja hän jopa myös minun kuullen totesi, että hän toivoisi itselleen myös samanlaista suhdetta omaan lapseensa, koska nykyään niin harva vanhempi loppujen lopuksi tietää, mitä heidän teini-ikäiset lapsensa todella touhuavat, kun eivät itse ole näkemässä.

Mä oon aina painottanut pojalleni rehellisyydestä, ihan siitä asti kun hän on ollut vielä niin nuori, ettei täysin varmasti ole edes ymmärtänyt asiaa. Ja meidän suhde onkin aina perustunut rakkauden lisäksi kunnioitukseen ja avoimuuteen. Ja sen ovat myös minun perhetyöntekijäni huomanneet jo vuosien takaa. Ja hekin ovat aina kehuneet, kuinka vahva ja sosiaalinen pojastani on tullut jo todella nuorena. Ja kehuneet, että saan olla ylpeä ja onnellinen, koska meidän suhde poikani kanssa, kaiken kokemamme jälkeen, tuntuu vain vahvistavan meitä perheenä. Kun se olisi voinut tehdä asiat myös ihan päinvastoin ja olisi voinut ajaa meitä erilleen toisistamme.

Me ollaan kuitenkin molemmat, jouduttu näiden vuosien aikana yhdessä ja erikseen, kokemaan sellaista, mitä kukaan ulkopuolinen ei pysty ymmärtään. Ja se on yksi niistä, mikä on pitänyt meidän suhteen, niin erinlaisena mutta kuitenkin niin vahvana. Ja tiedän, ettei mikään asia, eikä yksikään ihminen pysty millään tavalla, tulla meidän väliimme, vaikka onhan sitäkin vuosia yritetty tehdä manipuloimalla poikani mieltä, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Vihdoin, kun alkoi näkyä valoa tunnelin päässä. Ja tuntui, että elämällä olikin sittenkin, jokin tarkoitus kaikelle koettelemuksille. Niin, sitten päättääkin joku helvetin nisti ämmä yrittää pilata tämänkin onnen meiltä.

Onneksi olen menneisyydestäni oppinut sen verran, ettei todellakaan kannata suihkia ilman suunnitelmaa ja selkeää ajatusta päässä, ja yrittää oman käden kautta kostaa tällaisia asioita, kun ne ovat vielä muutenkin vain vasta huhu puheiden asteella. Tällä kertaa minä olen päättänyt pitää vihani kasassa ja käyn ensin keskustelemassa niistä ihmisen kanssa, joka on tähänkin mennessä minua aina auttanut, kun kyse on lapsistani. Ja toimin, niinkuin hän lapseni parhaaksi katsoo, ja jätän omat koston ajatukseni nyt vain, ajatukseksi. Koska en mä tähänkään asti ole saanut kuin enemmän hallaa itselleni ja lapsilleni aikaiseksi, kun olen päättänyt asennoitua jo pari viikkoa aikaisemmin, että hyökkäys on paras puolustus. Ja sitähän kaikki varmaan olettavatkin ensimmäisenä, että toimin niin. Se olisi vaan antanut lisää syytä lastensuojelutyöntekijöille yrittää pitää meitä erossa toisistamme.

Onneksi oman elämäni kautta olen oppinut, ettei se ensimmäinen ajatus tällaisissa tilanteissa, ole se paras, vaan se, että osaan katsoa myös näiden ulkopuolisten ihmisten kulmasta asiat. Ja väkivalta vaan lyö lisää bensaa liekkeihin. Kun kuitenkin tarkoitus on saada tämä asia mahdollisimman nopeasti ja rauhallisesti kääntymään lapseni parhaaksi. Ja siten antaa näiden ulkopuolisten hoitaa oma työnsä ja laittaa tämä henkilö vastuuseen aiheuttamastaan teosta.

 

Nyt on kuitenkin kyseessä nuoren pojan elämä, joka on menettänyt elämänsä aikana jokaisen rakastamansa ihmisen tavalla tai toisella. Pitääkö häneltä yrittää viedä vielä hänen oma elämä?!

Kun ihmisen katkeruus kostautui poikaani

Oli pakko pitää viikonloppu vapaata kirjoittamiselta, koska tämä koneen äärellä istumisen takia minulla on ollut niin kauheita migreenikohtauksia ja hartiat niin jumissa, ettei ole kyennyt päätä juuri kääntämään. Viime viikolla kirjotin, että tulen lähipäivinä kirjoittaan arkaluontoisista asioista, koskien minua ja perhettäni. Tässä artikkelissa ja tämän viikon aikana tulen kirjoittaan tähän artikkeliin liittyviä asioita, jotta pysytte kärryillä, miten asiat etenevät.

Niin kuin olen aikaisemminkin jo kirjoittanut, niin yksi syy miksi olen halunnut tuoda tarinani julkisuuteen, on se, että olen halunnut saada oman ääneni kuuluviin siitä, miten lastensuojelu täällä on hoitanut meidän perheen asiat. Ja kuten jo aikaisemmista teksteistä olette lukeneet, niin paljoa kehuttavaa minulla ei ole ollut.

Vanhin poikani, joka asuu mummin ja papan luona, laittoi minulle toissa viikon torstaina viestiä, että heillä oli mummin ja papan kans ollut soskun palaveri. Ja tässä kyseisessä palaverissa oli ollut päällimmäisenä huoli poikani " pilven poltosta " ja päihteiden myymisestä hänen koulullaan. Lisäksi he olivat vaatineet, että poikani piti käydä seuraavana aamuna antamassa seulat laboratoriossa, jotta he saisivat varmuuden heidän huolelleen.

Se, mikä ensimmäisenä minussa nostatti taas verenpaineet oli, että minun 15 vuotias poikani ilmoitti minulle tästä asiasta. Ei sosiaaliviranomaiset, eikä poikani isovanhemmat, vaan 15 vuotias poikani itse. Tuntuu ihan hullulta, että tämä taho voi toimia näin alaikäisen lapsen kohdalla, eikä hänen huoltajalleen, eli minulle ilmoiteta edes asiasta ollenkaan. Olisi luullut, että, kun alaikäisestä on kysymys, niin tällaisissa asioissa pitäisi ensinnäkin saada huoltajan suostumus, tai ainakin edes ilmoitettu, että tällainen huoli heille on tullut. Siis kyllähän minulle yritettiin soittaa seuraavana päivänä, VASTA poikani seulatulosten jälkeen. Mutta silloin olin niin vihainen heidän tavastaan käsitellä näin vakavia asioita, että halusin keskustella ennemmin asianajajani kanssa, ennen kun vahingossa suutuspäissään sanon mitään peruttamatonta.

Toinen seikka mikä nostatti minussa verenpaineet oli se, että tämä kyseinen huoli oli tullut esille, koska eräs minun entinen ns. "ystävä", jonka kanssa minulla oli mennyt välit erimielisyyksien takia, joka täten johti siihen, että hän päätti katkeruudesta minua kohtaan, kostaa omien mokiensa takia ongelmansa sellaiseen, mikä minulle on rakkainta tässä maailmassa. Ja sen vuoksi poikani, joka muutenkin on elämässään joutunut kokemaan enemmän, kuin moni aikuinen koko elämänsä aikana, joutuu nyt käymään viikottain seuloissa seuraavan puolen vuoden ajan. Ja kaikki vain sen takia, että eräs kateellinen yksilö halusi satuttaa minua.

Kuka helvetti tekee tällaista?!

Nyt torstaina meillä on palaveri, jossa myös minä olen mukana. Ja onneksi enään, minä en ole mikään naiivi parikymppinen yh-äiti, joka uskoo ja myötäilee kaikkea mitä tämä taho sanoo. Tässä palaverissa nyt näiden asioiden takia, mitä lähiviikkoina on tapahtunut, käsitellään, että kykenevätkö poikani isovanhemmat enää häntä "hoitamaan", vai sijoitetaanko hänet laitokseen. Ja tiedoksi vielä, että pojallani ei ollut seuloissa näkynyt THC, eli ei ollut polttanut pilveä. Eikä heillä ollut myöskään mitään muuta perää tälle "poikani huumeiden myynnille", muutakun tämän kateellisen ihmisen ilmoitus, joka oli halunnut näin satuttaa minua poikani kustannuksella.

Olen miettinyt pääni puhki, että mitä jos käykin se kaikkein pahin, että poikani laitettaisiin jonnekkin helvetin laitokseen, missä vain rahastetaan lapsilla. Ja olenhan minä kuullut paljon kavereiltani tarinoita näistä paikoista, joissa " annetaan niin paljon parempi tulevaisuus nuorille ". Tällä hetkellä melkein jokainen laitoslapsi, jonka minä tunnen, on koukussa huumeisiin ja heillä on ongelmia virkavallan kanssa.

Päätin, että odotan siihen torstaihin ja katson mitä heillä on sanottavaa siellä palaverissa, ennenkuin edes yritän ottaa yhteyttä tähän henkilöön, joka yrittää poikani kautta kostaa omaa katkeruuttaan minua kohtaan. Ja se on varmaa, että se, joka minun poikaani vahingoittaa, tulee huomaamaan, kuinka paljon minä olen valmis tekemään suojellakseni minun poikaani!!

 

Minä en ymmärrä, miten joku voi olla noin häikäilemättömän julma, että omien ongelmiensa takia alentuu tällaiseen?! Yksinkertainen tosiasia on se, ettei aikuisten asioihin sotketa viattomia lapsia! Mutta, kyllä KARMA viimeistään korjaa tällaiset ihmiset!

Lojaali omille ajatuksille

Kaikki ihmiset eivät ole lojaaleja sinulle... He ovat lojaaleja omien tarpeidensa vuoksi... Kun heidän tarpeet muuttuvat, niin muuttuvat myös heidän lojaalisuus.

Tämä on tullut koettua vuosien aikana lukemattomia kertoja. Eikä pelkästään niin, että joku olisi omien tarpeidensa takia ollut minua kohtaan lojaali, mutta myös päinvastoin. Myös minä olen ollut omien tarpeideni takia lojaali ihmisille, joita en sen jälkeen ole tarvinut, kun minun tarpeeni ovat muuttuneet. Mutta, jo sen myöntäminen itselle, että on toiminut näin, on minun mielestäni hyvä pohja sille alulle , minkä elämässä seuraavaksi aloittaa. Pääasia, kuhan aloittaa ne puhtain ajatuksin.

On hirveää huomata näin jälkikäteen, kuinka moni ihminen on toiminut näin itseäni kohtaan. Varsinkin sellaiset, jotka minulle ovat olleet tärkeitä. Mutta sitäkin enemmän minua hirvittää se, että itse olen toiminut näin sellaisia ihmisiä kohtaan, joita olen pitänyt ystävinä ja jopa kuin perheenjäseninä. Ihmisiä joita olen rakastanut.

 

Sitä väistämättä alkaa kyseenalaistaan koko ystävyyden, ja se laittaa mietityttään missä vaiheessa kaikki on mennyt pieleen, ja kumpi osapuoli on aloittanut käyttään toisen ystävyyttä oman edun mukaisesti? Onko tälle suhteelle enään mitään tulevaisuutta, vai onko sitä koskaan ollutkaan? Sitä kyseenalaistaa kaiken. Ja kun näin käy, niin miten jatkossa? Se luottamus mikä joskus on ollut, on kadonnut kokonaan. Miten siis rakentaa suhdetta tästä, jos molemmat epäilevät toisen tarkoitusperiä?

 

Mutta toisaalta, jos sä joudut jatkuvasti todistaan omia tarkoitusperiä toiselle ja sulta jatkuvasti vain ollaan jonkinlaista apua vailla, niin minkälainen suhde sellainen sitten on. Ja vaikuttaako sellaiseen ystävyyteen edes panostaa aikaa. Koska minun mielestä ystävä on sellainen, joka pysyy ja haluaa olla sinun vierellä oli tilanne mikä tahansa.

Mä oon useasti sanonu, että mä yliajattelen asioita. Mutta tämäkin koskee vain silloin, kun kyse on minulle tärkeästä ihmisestä tai asiasta.

 

Pari päivää sitten mä keskustelin erään ihmisen kanssa ja mä kysyin häneltä, että käyttääkö nykyään ihmiset omaa aikaansa vain keskittyäkseen siihen hetkeen. Vain ajatellakseen omia unelmiaan ja ihmisiä joista välittää. Koska nykymaailmassa tuntuu, että kaikilla on koko ajan kauhea kiire. On kiire töihin, kiire tehdä kotityöt ja hoitaa lapset. Lisäksi se kauhea stressi mikä näistä kiireistä pukkaa päälle. Antaako nykyään ihmiset itselleen aikaa ajatella omia unelmiaan tai sitä omaa elämäänsä minkä on itselleen luonut?

 

Mä eilen sanoin omalle hoitajalle, jonka luona käyn puhumassa omista asioista, että välillä tuntuu, että mun aivot käy ylikierroksilla, koska ajattelen nykyään koko ajan. Mä koko ajan saan uusia ideoita ja unelmoin sen jälkeen niistä. Mietin, että jos tämä unelma toteutuisi, niin minkälainen minun elämä silloin olisi.

 

Onko nykyajan ihmisillä aikaa ajatella? Sekin on sellainen asia, mikä lähtee ihmisen valinnasta, eli omasta vapaasta tahdosta. Mun mielestä ihminen pitäisi antaa itselleen edes kymmenen minuuttia päivässä aikaa ajatella. Silloin ehtisi myös miettiin omaa lojaalisuutta itseään ja toisia kohtaan. Mutta minä olenkin aina ollut haaveilija.

Mutta joka tapauksessa, tänään tajusin sellaisen seikan itsestäni, että silloin kun mä yliajattelen kaikki asiat ja kun mä mietin näitä ihmisiä minun elämästä ja omassa mielessä käyn koko ystävyyden läpi, niin silloinhan mä edelleenkin välitän heistä paljon, koska miksi muutenkaan ihminen ylipäätänsä käyttäisi omaa aikaansa ja ajatuksiaan, ellei tämä olisi hänelle tärkeä. Ja mä uskon siihen, että jokainen meistä ansaitsee uuden mahdollisuuden, jos sellainen meille tarjotaan. Kunhan muistaa olla lojaali itselleen ja omille ajatuksille, mutta vain, kun ne lähtevät puhtaasta sydämestä.

Minun tarinani, eikä kenenkään muu 2

Olen jo aikaisemmassa artikkelissa kirjoittanut siitä, kuinka suurta kohua tämä mun blogi nostatti poikani toisen puolen sukulaisissa jo pelkästään silloin, kun julkaisuja näki vain kourallinen ihmisiä. Voin vain kuvitella, mitä minun kirjoitukset nyt saavat aikaan näissä muutamassa ihmisessä. Mutta, kuten jo aikaisemminkin jo olen sanonut, kaikki millä on positiivinen tai negatiivinen merkittävä vaikutus minun tai lasteni elämään, tulen niistä täällä kirjoittaan.

Ja haluan myös painottaa, että jokainen ihminen, joista olen kirjoittanut itseni lisäksi, ovat olleet tietoisia siitä, mistä minun kirjoitukseni kertovat. Se pitäisi kyllä olla jo aika selvää, kun olen kertonut, että kirjoitan elämänkerrastani ja merkittävistä ihmisistä elämässäni.

Sen jälkeen, kun sain suututettua pari ihmistä tekstin sisällön vuoksi, vaikken oikeilla nimillä heistä täällä edes kirjoittanut. Päätin, että aina kun kirjoitan jostakin ihmisestä Aliasta käyttäen, myös varmistan, että tämä alias heidän mielestä on sopiva. Halusin näin varmistaa, ettei jälkikäteen tule enää turhia kitinöitä, ja olen jokaiselle painottanut siitä lähtien, kun olen aloittanut blogin kirjoittamisen, että aikomukseni on kirjoittaa omaan elämääni perustuva kirja, tai koota kirjoittamani artikkelit ja laittaa ne laajemman yleisön nähtäville, mitä se on kyllä ollutkin koko ajan, mutta en minäkään osannut odottaa näin nopeaa nousua lukija määrässä.

Nyt tässä artikkelissa en ala meneen yksityiskohtiin, mutta tulen seuraavina päivinä kirjoittaan hieman arkaluontoisia asioita, mitä näinä lähipäivinä on sattunut perheemme sisällä. Ja jo ennen tämän artikkelin kirjoittamista, kysyin pojaltani hänen mielipidettä, koska lasteni mielipiteet ovat minulle tärkeitä näitä artikkeleita kirjoittaessani, varsinkin vanhimman poikani. Koska, kaikki kirjoitukseni vaikuttavat myös häneen, ja se mikä minulle on tärkeintä tätä blogia kirjoittaessa, on se, että jos poikani ei halua, että jotain asiaa en tuo esille, kun kyse on häneen liittyvistä asioista, niin silloin sitä minä en tee.

Tähän asti ei ole ollut vielä yhtäkään kirjoitusta tai edes aihetta, mitä hän ei olisi hyväksynyt. Pikemminkin päinvastoin. Kun pidin tuossa pitkiä aika välejä artikkeleissa, niin poikani tuli minulta kysyyn, että äiti miksi et ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään.

Ja vaikka elämäni ei todellakaan ole ollut mitään kaunista vuosi kausiin, niin siltikin hän on kannustanut minua avautuun elämästäni, koska myös hän tietää, että näillä kirjoituksilla haluan tuoda esiin tiettyjä asioita tietyistä tahoista, ja lisäksi se tärkein, että haluan yrittää estää ketään muuta tekemästä samoja virheitä, mitä minä olen tehnyt elämässäni.

Jos minulla itsellä olisi ollut joku keneen samaistua ja jolta ottaa oppia vuosia sitten, niin ehkä en olisi ollut niin naiivi tiettyjä tahoja ja ihmisiä kohtaan. Ja ehkä olisin edes jossain asiassa toiminut toisin. Mutta, koskaan ei ole liian myöhäistä oppia jotain uutta ja jakaa näitä elämänopetuksia muille. Siispä seuraavaan kertaan, niin ymmärrätte silloin hieman paremmin, mitä tällä artikkelilla ajoin takaa.

Kiitos lukijoille!

Tämä on ollut aivan uskomaton viikko, ja kiitos siitä kuuluu teille kaikille lukijoille.

 

Tämä ensimmäinen viikko, kun olen aloittanut kunnolla päivittään blokiani, on ollut vuosikausiin yksi iloisimpia käännekohtia elämässäni. En ikinä olisi uskonut näin suurta menestystä blokistani. Ja mikä vielä ihmeellisintä, että lukijakunta ei ole jäänyt pelkästään vain Suomeen, vaan kymmenessä eri maassa ympäri maailmaa.

Tämä kaikki tuntuu, kuin vihdoin unelmat muuttuisivat todeksi. Ja se, jos jokin on antanut minulle sitäkin enemmän voimia pysyä tällä valitsemallani tiellä. Tuntuu, kuin olisin saanut uuden ja suuremman tukiverkoston, ja olen vilpittömän kiitollinen siitä teille kaikille.

Lisäksi halusin kiittää tätä minun lähiverkostoa, joka on jaksanut uskoa minuun ja jotka ovat olleet vilpittömästi onnellisia muutoksestani ja menestyksestäni.

En voisi ikinä toivoa parempia ystäviä, mitä te minulle olette olleet.

 

Kaikkein kaunein kiitos minun rakkaalle kaksoisiskolleni... - Ilman sinua, en olisi saanut tätä kaikkea uutta ja ihanaa elämässäni aikaiseksi!

Vielä kerran ihana kiitos teille kaikille ja toivon, että tulevat kirjoitukseni ovat yhtä miellyttäviä ja oikein paljon enkelienergiaa teille jokaiselle!

Rooli päällä väsyttää

Mä oon aina sanonu, että tietyissä asioissa ja piireissä, mun mielestä fiksuin ihminen on se, joka esittää tyhmää ja antaa muiden ihmisten elää siinä luulossa, että he tästä ihmisestä saavat juuri sitä tietoa, mitä he olettavat saavansa.

Monen lukijan voi olla vaikea ymmärtää mitä tolla äskeisellä tarkoitin, mutta minun elämässä, se oli pitkän aikaa sellainen tietty rooli, mitä ylläpidin päällä, ja teen sitä edelleen tiettyjen ihmisten keskuudessa pakosta, mutta vain siksi, koska myös minulla on omat tarkoitusperäni.

Sillä "roolilla", olen itse asiassa saanut paljon ideoita, mistä tulen kirjoittaan ja jakamaan omasta näkökulmastani, mutta vasta sitten, kun olen päättänyt päättää tämän roolin esittämisen. Miksi lopettaa hauskuus siihen, koska loppujen lopuksi, sen roolin kautta olen oppinut näkemään ympärilläni olevista ihmisistä niin monet eri puolet, ja kaikkein kiinnostavimmat asiat heistä tulee esiin juuri silloin, kun minä esitän tietämätöntä. Ja kun jaksaa maltillisesti odottaa, niin tulen teille elämästäni jakamaan aivan uskomattomia asioita.

Siis mä en kuitenkaan tarkoituksella päättänyt alkaa esittään mitään tiettyä roolia, vaan se jäi päälle tiettyjen ihmisten ympärillä. Koska, kun ensimmäisen kerran kauan sitten havaitsin erään asian, minulle tuli halu tietää miksi ja kuinka pitkälle ihmismieli on valmis menemään. Sitä kyllä en olisi ikinä uskonut, että kuinka kauan tätä tiettyä roolia joudun ylläpitämään. Ja monta kertaa mielessä on käynyt, että lauon asiat suoraan, koska tyhmää esittäminenkin osaa olla välillä turhauttavaa, riippuen tietty missä asiassa, ja kuitenkin aina kun turhauduin, pidin mielessäni sen, että tästähän saa mahtavaa matskua kirjoitettavaksi.

Mä tiesin aina jo etukäteen, että koska minun pitää tämä rooli vetää taas päälle. Koska ihmiset ovat niin ennaltaarvattavissa, varsinkin silloin, kun he itse vetävät roolia isommassa porukassa ja kun heidän käytös muuttuu ja he kohtelevat sinua täysin erillä tavalla mitä tavallisesti. Tietty on muutama joka osaa asiansa paremmin kun toiset, ja myös yksi ylitse muiden, ja tämä ylitse muiden on muutenkin minulle aina ollut yhtä mysteeri.

Kun mietin yli vuotta takaperin, ja kaikkia niitä ihmisiä johon ehdin tietyllä tavalla kiintyä, joihinki enemmän ja joihinki sitäkin vähemmän. Niin väistämättä tulee mieleen se, että näistä ihmisistä monikaan ei oikeasti minua tunne ollenkaan. Heillä on se käsitys minusta, minkä heille annoin uskoa itsestäni.

Tietty on muutama ihminen, joka on nähnyt sen aidon puolen minusta, koska on ollut paljon sellaisia tilanteita, joissa olen ollut niin haavoittuneessa tilassa, etten ole jaksanut enää edes miettiä mitään tiettyä roolia, vaan olen näyttänyt todellisen luonteeni ja jopa myös todelliset tunteeni. Ja varsinkin viimeisten puolen vuoden aikana, aloin huomata, ettei minulla enää voimavarat riitä sen tietyn roolin ylläpitoon, koska halusin muutenkin niin kovasti pois siitä elämästä ja siitä ilmapiiristä, koska se söi minua henkisesti koko ajan enemmän ja enemmän. Ihan kuin elämäni ei olisi muutenkin ollut tarpeeksi haastavaa.

Eristäydyin melkein täysin kokonaan muista ihmisistä, ja silloin myös huomasin kuka oikeasti oli ystävä ja kuka taas oli koko ajan ollut rooli päällä. Mutta kuitenkin koko ajan pietin itseni tietoisena! Mutta vain sen verran kun tarvi pitää, omien tarkoitusperien takia. Mutta loppujen lopuksi jokaisella tulee joskus se oma raja vastaan, ja minä huomasin omien rajojeni jo aika päiviä sitten. Halusin vain päästä taas elämään omaa elämää ja luoda siitä itseni näköistä. Ja ympäristöä, jossa minä voin olla vain oma itseni, en yhtään sen enempää, enkä yhtään sen vähempää.

Eläminen valheessa teki minusta sitäkin rumemman. Tämä hetki ja tuleva vain kaunistaa.

Olen viime päivinä miettinyt ja keskustellut parin ystäväni ja perheenjäseneni kanssa siitä, kuinka minuun on vaikuttanut näin suuri muutos kun raittius. Se, että olin kuin jossain unessa viimeiset seitsemän vuotta (josta kuitenkin kolme vuotta kuivilla), kuin minulle olisi annettu uusi mahdollisuus elämältä.

Mä en näiden vuosien aikana ollut millään lailla edes tietoinen, kuinka suuren aivovaurion päihteet ja varsinkin opiaatit voivat aiheuttaa aivoissa. Ne juksaa aivoja niin pahasti, että nyt jälkikäteen huomasin, kuinka ne hitaasti tappaa koko sun ihmismäisen olemassa olevan olemuksen. Se hitaasti tappaa kaiken hyvän tunteen sisällä ja ohjelmoi ihmisen ajattelemaan, että ainoa hyvän olon tunne tulee opiaateista. 

 

Tuntui kuin olin kuin robotti, mutta en vain missään vaiheessa ymmärtänyt sitä niin. Luulin koko ajan toimineeni kuin ihminen ja toimineeni oikein, vaikka todellisuudessa kaikki mitä näiden vuosien aikana tein, kaikki likaiset temput, jokainen valhe jonka suustani päästin, oli kaikki sen vuoksi, etten kyennyt tuntemaan empatiaa tarpeeksi saati sit häpeää juuri ollenkaan. Se tappoi minua sisältä hiljalleen koko ajan enemmän ja enemmän, kunnes onneksi elämääni tuli nämä ihanat Valon enkelit, jotka lopulta olivat minun pelastukseni.

Se, että minä sain uuden mahdollisuuden elämältä, loi minuun uskoa siitä, mikä minun oma elämäntehtäväni on. Olen miettinyt sitä paljon varsinkin viimeisten vuosien aikana, ja minun on todella vaikea uskoa, että kaikki kokemani tässä elämänvaiheessa olisi turhaa. Intuiitioni on vahvempi kuin koskaan, varsinkin koskien elämäntehtävääni ja minun on pakko ja halu uskoa siihen, että kaiken kokemani mukaan, voisin joskus auttaa edes yhtä ihmistä toimimaan toisin ja olemasta yhtä naiivi varsinkin tiettyjen tahojen suhteen kuin minä olin.

 

Se, että sain uuden mahdollisuuden, ja nyt tarkoitan koko loppu elämääni, ensimmäistä kertaa vuosiin mä olen huomannut kuka on oikea ystävä ja kuka oli vain tarpeiden takia. Mä saan valita ihan uudet ja erinlaiset ihmiset ympärilleni, ihmiset jotka tekevät minut iloiseksi ja keiden energia ei vahingoita minun energiakenttää siten, että tuntisin koko ajan oloni turhautuneeksi, vaivaantuneeksi, tai kyseenalastaisin ystävyyttäni mielessäni koko ajan. Seitsemän vuotta elämästäni tunsin juuri noin ns. ystäviäni kohtaan, koska se ei ollut oikeasti aitoa, mutta silloin en vain sitä niin tajunnut, koska aivojani juksautin eri päihteillä koko ajan.

Kun kokee tällaisen tunnevyöryn mitä minä tunsin viimeisten kuukausien aikana noin monien vuosien jälkeen, ja vihdoin TUNTEE kaiken mitä sun ympärillä on, se laittaa ihmisen arvomaailman uusiksi. 

 

Sitä osaa arvostaa elämässä jopa kaupungin kauneutta hiljaisena lauantai aamuna, niin kuin minulle viime lauantaina tapahtui. Olin kävelemässä ennen puolta päivää keskustassa rajalle Cittariin, ja tuon lyhyen kävelymatkan aikana ensimmäistä kertaa vuosiin pystyin tuntemaan kuinka hiljainen kaupunki vielä oli. Ja kuinka kauniilta kaikki ympärilläni tuntuivat. Kuinka mukavalta tuntui kun odotellessa ostoskeskuskuksen avautumista, eräs vanhempi nainen hymyillen alkoi rupatella minulle. Ja kävellessäni takaisin kotia, ensimmäistä kertaa vuosiin tunsin jopa itseni kauniimmaksi, niin sisältä kuin ulkoakin. Ja tällaisia asioita en osannut arvostaa pitkään aikaan.

 

Ehkä se johtuu juuri siitä, etten vuosi kausiin ole tuntenut itseäni kauniiksi juuri sen vuoksi, mitä itselleni olen tehnyt ja kuinka rumasti ja häikäilettömästi välillä käyttäydyin. Jos minulla silloin jokin takaraivossa koko ajan sanoi, että tuo oli rumasti tehty tai sanottu, mutten oman egoni takia nähnyt sitä niin. Koska aivoni oli ohjelmoitu uskomaan, etten tunne mielipahaa, vaikka tekisinkin väärin.

Tämä uusi mahdollisuus minkä olen saanut, on oikeasti ollut minun pelastukseni. Ja siitä mä saan kiittää ihania lapsiani ja koko meidän perhettä ja myös ystävien tuki on ollut mitä mahtavinta, mutta ennen kaikkea kiitän siitä myös itseäni, koska mä jo Turussa asuessani aina sanoin, että mä nostan hattua sille joka vuosien jälkeen pystyy tekemään tämän minkä minä juuri olen itselleni tehnyt. Ja se ei todellakaan ole ollut helppoa, mutta vihdoin pystyn selkeästi ajattelemaan, että se on enemmän kuin sen arvosta.

Mä en jaksa valehdella itselleni taikka muille enää, mitä pienimmistäkin asioista. Se on myös yksi paha piirre kun käyttää ihan sama mitä päihteitä säännöllisesti, että sitä alkaa valehteleen niin mitättömiä asioita, vain välttääkseen jotain toista asiaa. Mä oon valehdellu varmaan jokaiselle mun lähimmäiselle ja ei niin läheiselle ihmiselle, ja vielä sellaisista asiosita missä ei ole mitään järkeä valehdella. Se on niin turhauttavaa ja raskasta elää koko ajan valheessa ja elää kaksoiselämää, vain näyttääkseen hyvältä, vaikka tosiasiassa jokainen valhe teki minusta sitäkin rumemman ihmisen. Ja sen vuoksi itsetuntoni oli niin alhaalla, että koin koko ajan, etten ansaitse tätä, vaan mun täytyi omassa mielessäni tyytyä vähempään mitä halusin.

 

Kuinka puhdistavaa tää onkaan lyödä koko maailman luettavaksi, kuinka ruma ihminen mä olin, mutta tämän uuden elämänmuutoksen myötä mä lupaan itselleni, että nyt mä teen kaiken toisin ja alan kaunistaan elämääni uudestaan uusien periaatteiden ja oman arvomaailmani näköiseksi, koska loppujen lopuksi, minäkin haluan vain kauniin tulevaisuuden joka on täynnä rakkautta.