Elämänpolku helvettiin ja takaisin: 2015

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Elämänpolku helvettiin ja takaisin: Runo elämästäni

Elämänpolku helvettiin ja takaisin: Runo elämästäni: Olen nähnyt ja kokenut tässä elämässä jo melkein kaiken. olen saanut maksaa virheistäni kalliisti. Elämäni on hajonnut kokonaan palasiksi. M...

Elämänpolku helvettiin ja takaisin: Menetys

Elämänpolku helvettiin ja takaisin: Menetys: Tässä tarina joka on suurin käännekohta elämässäni ja suurin menetykseni Tässä tarinassa kerron teille elämäni yhdestä vaikeimmasta tapaht...

Elämänpolku helvettiin ja takaisin: Menneessä vai nykypäivässä

Elämänpolku helvettiin ja takaisin: Menneessä vai nykypäivässä: Elänkö niin kiinni menneessä, etten uskalla päästää irti nykyhetkestä Mun piti kirjoittaa mun menneistä hetkistä elämästäni vuosien takaa,...

Elämänpolku helvettiin ja takaisin: Syntymä ja menetys

Elämänpolku helvettiin ja takaisin: Syntymä ja menetys: Samaan aikaan kun koin elämäni onnellisimman päivän, menetimme Ripen kanssa meille jotain niin rakasta kuin veljemme Mennään vuoteen 2000....

Elämänpolku helvettiin ja takaisin: Muiden demoni minun enkeli

Elämänpolku helvettiin ja takaisin: Muiden demoni minun enkeli: Nyt kerron teille ihmisestä, joka ei ole ainoastaan vain minun paras ystävä, mutta myös "siskoni", joka on ollut vierelläni seitse...

Elämänpolku helvettiin ja takaisin: Pieni pala helvettiä part.2

Elämänpolku helvettiin ja takaisin: Pieni pala helvettiä part.2: Elsi soitti poliisit ja väitti että,Olin murtautunut sisälle ja uhannut hänen henkeä... On vierähtänyt kuukausi,etten ole yksinkertaisesti...

Elämänpolku helvettiin ja takaisin: Pieni pala helvettiä

Elämänpolku helvettiin ja takaisin: Pieni pala helvettiä: Olin kuulema kidnapannut lapseni ja vienyt heidät vankilaan... En ole ehtinyt kirjoittaa blogiani pariin päivään, koska äitienpäivän seura...

Elämänpolku helvettiin ja takaisin: Äitienpäivä

Elämänpolku helvettiin ja takaisin: Äitienpäivä: Tämä artikkeli kertoo suhteestani poikiini ja siihen millaista äitienpäiväni ovat ilman heitä. Huomenna on äitienpäivä.Päivä jota jokainen...

Elämänpolku helvettiin ja takaisin: Nykyhetki ja muistelmat part.One

Elämänpolku helvettiin ja takaisin: Nykyhetki ja muistelmat part.One: Pidän päiväkirjaa samalla nykyhetken tilanteestani, tuntemuksistani ja muistelmistani Aamulla herätessäni eilisen illan masennuksen hetki...

Elämänpolku helvettiin ja takaisin: Elämäni rakkaus

Elämänpolku helvettiin ja takaisin: Elämäni rakkaus: Kapinallinen vei jalat altani ja siitä kaikki alkoi... Jotta oppisitte tuntemaan minut, täytyy teidän oppia tuntemaan kaikki elämäni ihmis...

Elämänpolku helvettiin ja takaisin: Äidin rakkaus

Elämänpolku helvettiin ja takaisin: Äidin rakkaus: Mikään ei ole suurempaa kuin äidin rakkaus ja siitä todisteena on äidin käsiin jäämät neulan arvet Mikään ei ole suurempaa kuin äidin rakk...

Elämänpolku helvettiin ja takaisin: Elämänpolku helvettiin ja takaisin

Elämänpolku helvettiin ja takaisin: Elämänpolku helvettiin ja takaisin: Tämä perustuu mun omaan elämänkertaan, mun henkilökohtaiseen helvettiin ja siihen mitä kaikkea jouduin käymään läpi vain saadakseni rakastaa...

Elämänpolku helvettiin ja takaisin: Menetys

Sitaatti elämästäni

Kaikki asiat eivät kestä läpi elämän.

Joskus ihmiset tulevat elämääsi vain näyttääkseen mikä on oikein ja mikä väärin. Opettaakseen sinua kuinka rakastaa itseäsi, tehdäkseen olosi helpommaksi edes hetken aikaa, tai ollakseen sinulle se joku, joka iltaisin kävelee vierelläsi, kertoen sinulle elämästä.

Kaikki eivät siltikään jää vierellesi ikuisesti, ja kuitenkin meidän täytyy jatkaa matkaamme ja kiittää heitä siitä, mitä he ovat elämäämme tuoneet. Kiitos teille kaikille siitä, että olette olleet osa minun elämääni!

- Arja -

Salarakas!

Keskustelin äskettäin yhden parhaimman ystävättäreni "Susannan" kanssa siitä, kuinka suuria muutoksia elämässäni on tapahtunut viimeisen 2kk.aikana, kun muutin takaisin Tornioon. Kuinka paljon parempi minulla on olla ja kuin minulle on vihdoin suotu sitä iloa ja onnea, mitä minulta kokonaisen vuosikymmenyksen verran puuttui. Paljon näihin asioihin on vaikuttanut ystäväpiirin vaihto, perheeni ja rakkaus. Ja se rakkaus on ollut viimeisen kahden kuukauden aikana, ehkäpä se suurin vaikutus muutokseeni. Vaikka minulla ei kestänytkään se onni, mitä kokeilin vanhan ystäväni Kepin kanssa, niin tällä tän hetkisellä salarakkaallani on ollut varmaan se kaikkein suurin vaikutus tämän hetkiseen elämässäni tapahtuneisiin muutoksiin. Iloa, onnea ja paremman elämäntyylin tavotteista niiden toteuttamiseksi.

Kiitän nykyään päivittäin enkeleitä siitä, että he ovat olleet tukenani kaikkein synkimmät vuodet ja ovat auttaneet minua näkemään, kun olin liian sokea huomatakseni, että se kauan odotettu onni oli lähempänä kuin luulinkaan. Vielä en uskalla edes arvata, oisko kyseessä se kauan odotettu sielunkumppani, saatikaan kenellekkään hehkuttaa ihmisen henkilöllisyytä tai edes sitä onko tämä ystävyyttä etuuksien kanssa vakavampaa. Olen liian taikauskoinen, ja näkihän sen kaikki miten viimeksi kävi kun lähdin onneani kaikille liian aikaisin mainostaan. En uskalla edes ääneen lausua, että olen onnellinen, ennen kuin itse havaitsen kaksi asiaa tästä ihmisestä.

Olen vuosia jutellut erään selvännäkijän kanssa ja kaikki hänen kertomat asiat ovat aina käyneet toteen, jopa ne tuskallisimmatkin. Ja kun n. viikko sitten puhuin hänen kanssaan, hän kertoi minulle kaksi asiaa, mitä tämä ns. sielunkumppani tulee tekemään. Toinen on pieni ele, mutta minulle kuten varmaan monelle muullekkin naiselle imartelevalla ja romanttisella tavalla suuri, ja toinen liittyy jollain tavalla siihen mitä hän joko työnsä tai harrastuksen vuoksi tulee tekemään. Ja näistä kahdesta asiasta tulen tajuamaan kuka on minulle se oikea. Ja noin viikon sisällä minun pitäisi tietää kuka tämä on jos oikeassa aikavyöhykkeellä tämä näkijä oli. Siihen saakka ainakin, minun salarakkaani pysyy omana salaisuutenani.

Runo elämästäni

"Olen nähnyt ja kokenut tässä elämässä jo melkein kaiken.

olen saanut maksaa virheistäni kalliisti. Elämäni on hajonnut kokonaan

palasiksi. Minut on isketty maahan mutta olen aina noussut ylös.

Olen joutunut taistelemaan selviytyäkseni. Olen katsonut kuulemaani

silmästä silmään. Olen polttanut monia siltoja takanani ja tulen
polttamaan niitä lisää. Olen ollut heikko sekä vahva. Olen ollut rakastettu
sekä vihattu. En elä eilisessä se on mennyt. En elä huomisessa, sitä ei ole.
Elän nyt ja olen aidosti sitä mitä olen."

-Arja-

Menneessä vai nykypäivässä

Elänkö niin kiinni menneessä, etten uskalla päästää irti nykyhetkestä.

Mun piti kirjoittaa mun menneistä hetkistä elämästäni vuosien takaa, mutta miten voisin juuri tällä hetkellä kun mieli ja sydän elää tällä hetkellä vain viikkoja takaperin. Sanotaan, että kun parisuhde päättyy, niin toipuminen vie puolet sen ajan mitä suhde on kestänyt, eli tällä hetkellä minun tilanteessani mun ois pitäny viikossa jo unohtaa, mutta en tajua miksi en vaan pysty päästään irti? Ymmärtäisin jos puhuttais vuosia kestäneestä suhteesta, mut meidän suhde ei kestäny kahta viikkoa pidempään. Ja toiseksi, kaikki mun aikaisemmat parisuhteet jotka on kestäny vuosia, niin olen jo seuraavana päivänä unohtanu koko tyypin, enkä IKINÄ ENNEN ole kertaakaan itkeny miehen perään, EN IKINÄ!

Siksi olen miettinyt tässä, että mikä tästä ihmisestä teki minulle niin tärkeän ja ylitsepääsemättömän? Kyllähän me tunnettiin vuosien takaa n.20 vuotta, mut ihan vaan ystävinä. Sitten kului vuosia, ettei oltu missään yhteyksissä ja molemmat elivät omia elämiään. Olen yrittänyt miettiä pariakin vaihtoehtoa. Voisiko se johtua siitä, että hän oli Ripen parhaita ystäviä, ja kun en koskaan käsitellyt Ripen kuolemaa vaan aloin turruttaa sitä tuskaa päihteillä. Ja kun ensi kertaa vuosiin selvin päin rakastun ihmiseen joka tuo ne vanhat muistot esiin, niin yritän pitää niistä kynsin ja hampain kiinni. Tai kun kerran jo menetin hänet kun J.J syntyi ja hän joutui vuosi kausiksi vankilaan, jonka jälkeen samalla yhteydenpitomme katkesi, niin pelkäänkö, että menetän vanhan ystäväni uudestaan joka silloin oli minulle yhtä rakas kuin veli?

Sen verran ainakin tiedän, että pelkään menettäväni hänet kokonaan taas uudestaan. Jo pelkkä ajatus siitä, että yhteydenpitomme katkeaa vuosiksi saa minut voimaan huonosti. Sama koskee Planttaa, sain vihdoin vuosikymmenen jälkeen tämän kaksikon takaisin, ja pelkään että kadotan molemmat uudestaan. Ehkä ne käsittelemättömät tunteet kun Ripe kuoli ja poikien näkeminen vuosien jälkeen palautti osan minusta, mikä kuoli sinä päivänä. Ehkä sittenkin pelkään, että se minkä itsestäni löysin vuosien etsinnän jälkeen, kaikki ne tunteet, rakkaus, ikävä, suru, ilo ja onni... myös kadottaisin ne ja tuntisin itseni taas turtaksi. Moni psykologi olisi varmaan riemuissaan kun pääsisi tähän päähän sisälle, tai sitten ei. Onhan nuo vuosien aikana aika tiuhaan tahtiin vaihtunu, eikä niistä mitään apua ole ollut. Kyllä tämä kirjoittaminen voittaa terapian mennen tullen.

Toivon että molemmat jätkistä ymmärtävät kuinka rakkaita he molemmat minulle ovat ja ovat aina olleet. Tiedän että ihmiset kasvavat erilleen, rakentavat uuden elämän mutta minä elän vielä menneessä. Menneestä ei ole helppo päästää irti, varsinkin kun se on ollut yhtä raskas kuin mulla. Jotku katsoisivat parhaakseen unohtaa, ja niinhän minäkin tein vuosi kausia. Mutta nyt haluan vain muistaa ja elää niissä hetkissä, vielä edes hetken...en halua enää unohtaa!

Minun tarinani, eikä kenenkään muu

parin viimeisen päivän tapahtumista kun perheeni luki blokini

Nyt kirjoitan viimeisten parin päivän tapahtumien vuoksi. Tämä mun bloki on nostattanu niin suurta kohua tässä meän epätavallisessa perheessä. Tietyt ihmiset haluaisivat, että poistaisin kaikki negatiiviset asiat ja yhteenotot mitä minulla on ollut mummin kanssa, mutta miksi mun pitäisi poistaa omasta elämänkerta tarinasta sellaiset asiat, jotka on tehneet minusta ihmisen joka vielä pari kuukautta sitten olin ja tehnyt ihmisen joka olen tänä päivänä? En mä ala vähätteleen tai valehteleen ihmisestä, jolla on ollut suuri merkitys mun elämässä.

Ja vaikka aikaisemmissa artikkeleissa olenkin sanonut paljon negatiivista mummista, niin heillä unohtuu se puoli tarinasta jota en ole edes kirjoittanut vielä. Eli se minkälainen "äiti hahmo" hän minulle on ollut nämä vuodet kaikesta paskasta huolimatta. Meillä on ollut ylä- ja alamäkiä, mutta pojan takia olemme laittaneet erimielisyytemme syrjään ja toimineet perheen tavoin. Mä en siksi ala poistamaan blokistani tärkeitä asioita vain sen takia, etten vain pahastuttais kenenkään mieltä. Kun voisin kuitenkin verrata asiaa näinkin, miettivätkö he miltä minusta on silloin tuntunut kun menetin lapseni ja sen vuoksi sorruin päihteisiin. Ei kukaan heistä silloin kysynyt kertaakaan miten voin tai edes nostanut puhelinta soittaakseen mulle. Miksi siis minun pitäisi minun omasta elämänkerrasta poistaa heidät vain, koska he eivät tykkää lukemastaan.

Olen puhunut tämän tarinan kirjoittamisesta 11 vuotta ja niiden vuosien aikana jokainen heistä oisi voineet toimia toisin tai jättää tietyt asiat tekemättä, joista nyt sitten minulle itkevät. Joko tämä kertoo siitä, ettei yksikään heistä missään vaiheessa uskonut että vielä jonain päivänä minä kirjoitan oman tarinani tai siitä, etteivät he yksinkertaisesti välittäneet. Kuinkahan monta kertaa mä olenkaan kuullu kun poikani soittaa ja sanoo kun mummi huorittelee ja narkittelee taas äitiä, ja eilinen oli taas sellainen päivä. Se mikä tahtoo unohtua heiltä on, ettei mun pojan kuullen ja varsinkaan hänelle minusta mitään pahaa puhuta, vaan ne pidetään omana mielipiteenä. Olen tuostakin jo vuosia sanonut, mutta näköjään sama kun puhuis tyhjille seinille ja sitten ihmetellään että miksi minun poikani asettuu äitin puolelle, kun hänenhän kuuluisi heitä rakastaa enemmän, ainakin heidän mukaan. Mä oon aina pojalleni sanonut, etten hänen kuullen mummia hauku vaikka oisi ollut vuosien aikana vaikka ja mitä sanottavaa, mutten ole halunnut asettaa pojalleni aikuisten stressejä. J.J on kuitenkin joutunut koko pienen ikänsä käsitteleen sellaisia asioita joita ei yhdenkään lapsen kuuluisi tehdä.

Se miksi nyt kirjoitan tämän, on koska tiedän nyt ketkä tämän lukevat ja haluan painottaa vielä, etten kirjoita näitä asioita suutuksissa, kostona tai sen takia että haluaisin kellekkään minkäänlaista pahaa mieltä, vaan kirjoitan nämä asiat koska ne ovat olleet iso asia minun elämäni käännekohtia. Mä en pyytänyt ketään toimimaan minua kohtaan väärin menneisyydessä, joten se on hieman myöhäistä alkaa huutaan, ettei minulla ole oikeutta kirjoittaa näistä tai miksi haluan satuttaa. Mä en missään vaiheessa ole tarinaani näiden vuoksi kirjoittanut, vaan ensinnäkin tämä bloki on minun tapani käsitellä niitä asioita, koska aikaisemmin olen ollut liian turta tunteekseni mitään tai sitten olen turruttanut itseni, koska en ole halunnut tuntea sitä tuskaa mitä niistä tapahtuneista on aiheutunut. Kumpi on parempi tapa, tämä kirjoittaminen vai itsensä turruttaminen.

Vasta noin kuukausi sitten mä huomasin, etten ole tuntenut sellaista ilon ja onnen tunnetta kun vuosikymmen sitten. Rakastuin vanhaan ystävääni Keppiin ja melkein jo vuorokauden päästä tajusin olevani aivan hullaantunu koko ihmisestä. En ollut tuntenut sellaista tunnetta yli 10 vuoteen. Lyhyessä ajassa, noin parissa viikossa koin sellaiset tunnekuohut mistä minulla ei ollut edes muistia, että ihminen voi tuntea tällä tavalla. Hänen työnsä takia koin sellaista ikävää, jonka vuoksi itkin, mutta itkin onnesta, koska kykenin tuntemaan niin, vaikka jokainen sekuntti hänestä erossa oli tuskaa. Ja jo muutaman viikon jälkeen sain kokea miltä tuntuu tulla jätetyksi ja sydämeni särjetyksi. Jonka jo osasin aavistaa kun viimeisen kerran katsoin häneen, tuli mulle rinnasta puristava tunne, mutten silloin vielä ymmärtäny miksi, koska meillä oli mennyt niin hyvin. Koko sen seuraavan eli viime viikon se sama tunne pyöri mun päässä ja kuinka itkinkään itseni uneen, koska en käsittänyt miksi? En missään vaiheessa ole tätä ihmistä mistään syyttänyt, vaan olen syyttänyt sitä joka minulle nämä elämän valttikortit on jakanut.

Mä vihdoin luulin että olin löytänyt sen saman onnen mitä olin tuntenut Ripen kanssa, enkä mä meidän yhdessäolon aikana kertaakaan saanut sellaista tunnetta ettei toinen välittäis vaan päinvastoin. Tai sitten mä en enää osaa vaan lukea niitä. Joka tapauksessa mä oisin voinut sen tuskan ja ne kyyneleet turruttaa sillä millä osaan parhaiten , mutta valitsin sen sijaan tämän kirjoittamisen. Ei mulla oo hajuakaan kauan tunnen tätä kaipuuta tai millä muuten voisin sitä lievittää tai itseltäni sivuuttaa. Siitä on liian kauan kun viimeksi tunsin näin. Mutta olen sanonut tämän aikaisemminkin, että ennemmin tunnen tuskaa kun olen täysin turta. Se kertoo, että minäkin vain olen ihminen, vaikka moni sitä muuksi väittääkin. Eihän narkomaanit ole ihmisiä.

Nykypäivänä alkoholismi niinkuin pyyhkäistään vaan pois, mutta kerran narkkari, aina narkkari. Kaksi täysin samanlaista sairautta, mutta muka vain toisesta voi parantua. Minä haluan ainakin todistaa itselleni, lapsilleni ja koko maailmalle ettei se tee kenestäkään parempaa ihmistä vain, koska ei ole koskaan koskenut huumeisiin. On lukemattomia asioita mitä itse en tekisi mutta ns. nämä normi ihmiset käyttävät hyväkseen. Kiristetään lapsilla puolisoita, mollataan lasten kuullen vanhempia, petetään, jne. Mun mielestä ihminen ei ole mitään ilman periaatteita ja vaikka tällainen toipuva narkomaani olenkin, niin tietyt asiat mitkä minulle on tärkeitä on kahden ihmisen välinen luottamus. On se sitten pariskunnan, äitin ja pojan tai ystävien. Ennemmin mä otan neulan käsivarteen, entä petän oman poikani, oman rakastettuni ja oman oikean ystäväni. Mutta kuten jotku sanoisi,mitä toi luulee tietävänsä ku se on pelkkä narkkari...

Tämä on minun elämäni ja minä olen sen käsikirjoittaja ja pääesiintyjä. Jos joku haluaa minun poistavan täältä vielä joitain tekstejä niin annan yhden neuvon: Ei muutaku koneelle ja omaa tarinaa kirjoittaan jos haluaa saada äänensä kuuluviin. Mä purin hammasta ja pietin turpani kiinni yli 10 vuotta, ainoastaan vain, jotta jonain päivänä sen teille ja koko maailmalle kertoisin. Nyt on mun vuoro ja tämä on minun tarinani!

Menetys

Tässä tarina joka on suurin käännekohta elämässäni ja suurin menetykseni

Tässä tarinassa kerron teille elämäni yhdestä vaikeimmasta tapahtumasta elämässäni ja myöskin elämäni käännekohdasta.

Vuosi 2004, olimme ripen kans eronneet ja olin seurustellut Jampan kanssa noin puolitoista vuotta ja odotin hänelle tyttö vauvaa. Olin kuudennella kuulla raskaana. Minun ja Jampan suhde oli oikeastaan sellainen on/off suhde. Me erottiin useasti ja syynä siihen oli Jampan juominen ja siitä seurannut kotiväkivalta. Jamppa oli neljä vuota mua muutenki nuorempi ja sen huomas sen käytöksessäki. Kyllähän se sai takas turpaan jätkiltä, Ripeltä ja sen kavereilta mutten siihen aikaan tiennyt vielä sitä koska jätkät teki selväx ettei mulle tarvi asiasta puhua. Joka kerta kun yritin nakata sitä pihalle, syttyi kauhee sota eikä Ripe ns. alkanu kattoon vierestä ku joku mua satutti. Juteltiin useasti Ripen ka yhteen palaamisesta ja siitä kuinka paljon vielä toisiamme rakastimme. Ei sitä vaivannu vaik odotin jollekki toiselle lasta.

Eräänä päivänä Ripe soitti mulle, että voisinko tulla käymään kylässä ja minähän menin. Hän pyysi mua samalla tuomaan hälle kaupasta mäyräkoiran mutta vein vain sixpackin koska en tykänny kun hän joi. Ei Ripellä mitään alkoholi ongelmaa kuitenkaan ollut mut Sellanen perus suomalainen mies joka tykkäs päkin verran nauttia illalla korkeintaan. Juteltiin meidän suhteesta ja J.J:stä ja alettiin puhua tulevaisuudesta, ja silloin Ripe kysyi että mennäänkö naimisiin. Olin sillä hetkellä Jampan kans mutta olin aikeissa jättää hänet koska rakastin edelleen Ripeä. Ja tietty vastasin että mennään vaan. Ripe olisi halunnut että oisin jäänyt sinä yönä yöksi sinne, mutta mulla on aina ollu yksi periaate josta olen aina pitänyt kii, se että ennemmin jätän ku petän. Sanoin ilmoittavani kun olin jättänyt Jamapan ja sen jälkeen voisimme aloittaa siitä mihin suhteemme oli aikaisemmin jäänyt. Ennen lähtöäni sanoimme vielä kuinka toisiamme rakastimme ja lähdin.

Seuraavana iltana Elsi soittaa mulle, että Ripe on joutunut sairaalaan ja on kriittisessä tilassa. Hirveää vauhtia menin ystäväni kyydillä sairaalaan Länskän teho-osastolle, jossa jo oli Ripen sisarukset Keijo, Marja ja äiti. Katsoin kun Ripe makasi sängyllä ja koneita oli hänen ympärillä jotka mittasivat hänen elintoimintojaan ja hoitajat hääräsivät hänen ympärillä. Hän oli niin kalpea kasvoiltaan, Ripe oli koomassa. Sairaalassa kuulin kuinka Ripe oli edeltävänä päivänä mennyt Tornion TK:een valitaen kipua mahassa ja rinnassa ja samalla oksensi verta. Lääkäri siellä oli antanut 800 buranan ja passittanut kotia. Seuraavana päivänä Keijo oli joutunut kantamaan hänet takas tk:een koska hän oli niin kipeä ettei itse siihen kyennyt ja silloin lääkäri antoi lähetteen Länsipohjankeskussairaalaan, mutta sanoi että saisi mennä taksilla. Ripen noustessa Länskän pihalla taksista ulos ,oli häneltä lähtenyt samalla taju ja hän oli hetkessä vajonnut koomaan.

Meni päiviä ja jokainen päivä minä istuin hänen vierellään ja odoin että hän herää.Olimme kaikki, minä, Elsi ja Ripen sisarukset koko ajan hänen vierellään. Lauloin hänelle kaikkia Ripen lempilauluja ja kun lauloin alkoivat kyyneleet valumaan hänen silmistään. Elsin ja Marjan lisäksi Kaksi hoitajaa takanani alkovat myös itkemään. Vaikka lääkäri meille oli sanonut ettei Ripe kuule mitään, kokeilimme siltikin jokainen vuorollaan kaikkea jos hän johonkin reakoisi ja hoitajat vierellämme sanoivat ettei hän ollut aikasemmin reakoinut mitenkään. Tilanne siltikin hänen kohdallaan oli sama. Pietin Ripeä kädestä kiinni ja lauloin Inkan laulua: Sinä päivänä satoi lunta ja taas kyynel vierähti hänen poskelleen. Jossain vaiheessa Marja kysyi lähtisinkö tupakalle, kuiskasin Ripen korvaan että palaan kohta takaisin niin tunsin kädessäni pienen puristuksen ja hän vetäsi käteni hänen rinnalleen. Olimme kaikki niin innoissaan, koska meidän mielestä hän ymmärsi ja pian jopa heräisi. Oli kulunut kaksi viikkoa ja sinä iltana lähdin jo hieman iloisempana kotia nukkumaan.

Sinä yönä näin unta, että olin yksin Ripen kanssa länskän teho-osastolla ja istuin hänen vierellään ja Ripe nousi sängystä ylös, otti kädestäni kiinni ja kävelimme yhdessä teho-osaston käytävää pitkin. Katsoimme vain toisiamme ja hymyilimme.Yhtäkkiä huomasin seisovani yksin käytävän toisessa päässä ja kun käännyin katsomaan taakseni, seisoi Ripe toisella puolen käytävää hymyillen ja suuri kirkas valo oli hänen takanaan. Hän sanoi vain -kaikki on hyvin ja hymyili ja sitten heräsin. Tunsin niin levollista ja rauhan omaista tunnetta mutta samalla tajusin että Ripe oli käynyt hyvästelemässä minut. Lähdin niin nopeaa kun pystyin sairaalaa kohti ja matkallani sinne soitti Elsi mulle ja sanoi että nyt on viimeiset hetket lähellä ja vastasi että -tiedän, olen kohta siellä.

Juoksin sairaalan käytäviä teho-osastolle ja huomasin kun kaikki itkivät. Heittäydyin Ripeä halaamaan itkien ja huusin -sä et voi jättää mua vielä...ja monitori joka seurasi hänen pulssia alkoi piippaan pitkään, ja näin Ripe oli poissa. Itkin ja sanoin -sä lupasit meille tulevaisuuden, mutta kuitenkin tiesin sydämessäni että hän kävi jättämässä hyvästit minulle aikaisemmin sen vuoksi että ehtisin hänen vierelleen ennen hänen lähtöään, ja niin minä teinkin. Ripe sinnitteli siihen asti että olisin hänen vierellään.

Näin menetin elämäni rakkauden ja lapseni isän. En muistele hänen kuolemaansa katkerana koska hänen täytyi jättää meidät liian aikaisin vaan muistelen kaikkia hänen viimeisiä hetkiä. Hänen kyyneliä poskilla kuullessaan minun ääneni, hänen hyvästelyä ja sinnikkyyttä jottei hänen tarvisi kuolla ilman minua hänen rinnallaan.

R.I.P Ripe, tulen aina rakastamaan sinua!

Syntymä ja menetys

Samaan aikaan kun koin elämäni onnellisimman päivän, menetimme Ripen kanssa meille jotain niin rakasta kuin veljemme.

Mennään vuoteen 2000. 19-vuotiaana rakastuin Ripeen. Rakastuimme nopeaa toisiimme ja ei mennyt aikaakaan kun olimme jo kihloissa. Vuotta myöhemmin huomasin olevani raskaana. Meidän ensimmäiset vuotemme yhdessä olivat elämäni parhaita. Tutustuin paremmin myös Ripen ystäväpiiriin, vaikka heidät kaikki olin jo tuntenut kauan, mutta meidän parisuhteen takia tunsin kuin olisin saanut lauman isoveljiä vierelleni. Plantta oli sellainen playeri, Käpä oli lauman pelle, Keppi oli heistä se fiksuin ja hiljaisin ja lisäksi oli Jani joka oli porukan nuorin, mutta sellainen kova huimapää ja Ripe piti häntä kuin pikkuveljenä. Siinä olivat ehkä kaikki tärkeimmät ystävät Ripellä.

Olihan niitä vielä paljon enemmänkin, muttei sellaisia joilla olisi ollut vaikutusta minun elämääni. Tämä viisikko oli se porukka joka pysyi tiiviisti yhdessä. Voisin luetella lisäksi ainakin viisi henkilöä vielä lisää, mutta aloitan nyt kuitenkin Ripen parhaimmista ystävistä ja hänen veljestään Keijosta. Keijo oli sellainen autojen rassaaja. Todella tähellinen, rehti, rento, iloinen ja tykkäsi ottaa paljon olutta. Keijo vaikka olikin Ripeä vanhempi asui siltikin edelleen kotona Elsin luona jolla oli siihen aikaan valtavan kokoinen omakotitalo. Keijo oli myös sellainen vitsinikkari ja kaikki rakastivat myös häntä. Yhdessä tämä viisikko plus Keijo viettivät päivittäin aikaa, oli se sitten Elsin talossa tai Plantan luona. Kun olimme seurustelleet ensimmäisen vuoden, olin siinä samassa saanut viisi veljeä. Rakastin heitä jokaista.

Kun odotin J.J:tä oli minulla mitä ihanimmat ihmiset lähellä jotka pitivät huolen että minulla on kaikkea mitä raskaan olevalla ihmisellä oli. Me asuimme Ripen kanssa silloin kaksiossa, mutta vietimme paljon aikaa myös hänen äitinsä talolla. Siellä missä Ripe oli, oli myös tämä viisikko. He periaatteessa olivat koko raskauteni ajan meillä päivät ja illat ja samalla kaljaa juoden. Aina joku tuli kaljapäkki mukana. Aina en siitä tykännyt ja osasin myös siitä nalkuttaa mutta usein katsoin ohi sormieni koska olivathan nämä myös "veljiäni".

Haluan mennä päivään, joka muutti tämän viisikon ja Ripen elämät täysin ja jolla oli tietty vaikutusta myös minun elämääni.

Olin kahdeksannella kuulla raskaana J.J:tä odottaen ja Ripe oli tehnyt noin viikkoa aikasemmin jonku keikan muutaman ystävänsä kanssa. Muistan heränneeni siihen kun kuulin kilinän äänen olohuoneessa ja kun menin katsomaan mikä se oli, oli siellä Ripe kahden ystävänsä kanssa ja yksi heistä laski tukkuja seteleitä ja yksi kolikoita nakellen näitä ämpäriin. Katsoin tätä raha määrää, yksi ämpäri oli täynnä kolikoita ja toinen puolillaan. Seteli tukkuja oli olohuoneen pöytä täynnä monta riviä. Oli suomen markkoja, Kruunuja ja dollareita.E n ollut koskaan nähnyt sellaista summaa rahaa ja olin täysin ymmälläni. Jätkät jakoivat tietty rahat ja näillä rahoilla minä sain ostettua valmiiksi kaikki mitkä minulta puuttui. Ostin 3500 markan vaunut, pinnasängyn ja paljon vauvan vaatteita. En kysellyt mistä nämä rahat olivat tulleet, mutta ei minun tarvinut paljoa kyselläkkään koska sain lukea siitä seuraavan päivän lehdestä. Jätkät eivät koskaan jäänet kiinni siitä.

Meni viikko eteenpäin ja heräsin yöllä siihen kun Plantta ja Keppi tulivat meille. He istuivat Ripen ka olohuoneessa ja kun menin sinne huomasin että jokin ei ole nyt kunnossa. Keppi oli kuin aaveen nähnyt mutta Plantta rauhotteli tilannetta. Kysyin heiltä että mikä on hätänä, mutta Plantta vakuutti että kaikki on hyvin. Keppi istui sohvalla aivan hiljaa ja hänen katseesta näki että hän ei ollut tässä hetkessä. Kysyin jopa että täytyykö minun soittaa ambulanssi ja jätkät tähän vastasivat ettei todellakaan. Menin takaisin sänkyyn ja ajattelin että pojat ovat varmaan hieman liikaa nauttineet jotain, enkä koskaan oisi voinut sillä hetkellä uskoa mistä todellisuudessa oli kyse.

Koitti seuraava päivä, enkä kyselly Ripeltä asiasta enää sen kummemmin. Seuraavana yöllä heräsin hirveisiin supistuksiin. Siinä vaiheessa en edes tajunnut mistä oli kyse. Luulin että minulla oli vatsa vaivoja ja istuin vessassa useamman tunnin kunnes seitsemän aikaa aamulla huomasin että minulla alkoi tulla verta ja selkääni sattui aivan kamalasti. Soitin neuvolaan ja kuulin että synnytykseni oli käynnistyny. Herätin Ripen ja lähdimme ajamaan hirveää vauhtia kohti Kemin sairaalaa synnärille. Päästäessämme perille 22minuttia myöhemmin J.J syntyi. Tämä oli elämäni onnellisin päivä. Tunsin rakkautta mitä en koskaan aikasemmin ollut tuntenut.

Seuraavana päivänä kun Ripe tuli katsomaan meitä synnärille hän halusi kertoa minulle jotain ennen kuin näen tai kuulen sen muualta. Plantta ja Keppi oli otettu kiinni murhasta. Yritin käsitellä asiaa päässäni, mutten tajunnut heti mitä oli tapahtunut. Samaan aikaan kun elin elämäni onnelisinta aikaa, koin samalle romahduksen kun tajusin että sinä yönä kun pojat viimex kävivät, olivat he vieneet joltain hengen ja tajusin että Keppi oli ollut silloin yöllä täysin shokissa.

En vieläkään täysin ollut käsittänyt asiaa, yritin vain keskittyä ihanaan vasta syntyneeseen vauvaani.

Kun vihdoin päästiin kotia vauvan kanssa, meitä tietty oli vastassa ihana perheemme ja rakkaat ystävämme ja sinä hetkenä tajusin että kaksi heistä siinä puuttui ja romahdin itkuun. Silloin vasta tajusin etten tulisi näkemään heitä vuosi kausiin, eikä nämä minulle rakkaita "veljiäni" tulisi näkemään kuinka uusi perheenjäsenemme kasvaa ja kehittyy. Istuimme Ripen kans sohvalla yhdessä, J.J oli sylissämme kapaloon käärittynä ja me molemmat itkimme ja lohdutimme toisiamme. Miksi juuri nyt kun elimme elämämme onnellisinta aikaa, jouduimme kokemaan tällaista surua. Sellaista surua niinkuin jotku olisi viety meiltä pois ja me itkimme ja halasimme toisiamme J.J:n ollessa kapalossa sylissämme. Samana päivänä kun koimme jotain ihanaa ja suurta, samaan aikaan menetimme molemmat jotain niin rakasta.

Ystäväni-Veljeni-Rakkauteni-perheeni

Ystävyydestä rakkauteen

Tämä kertoo ihmisestä joka on tänäkin päivänä yksi elämäni rakkaimmista. Ystävyydestä - Rakkauteeni häntä kohtaan perheenäni ja se tarina alkaa näin.

Olen tuntenut Toren yli 10 vuotta mutta vasta viimeiset kaksi vuotta sitten me kunnolla ystävystyttiin. Sen aikainen paras ystäväni Hanna alkoi kaksi kesää sitten seurusteleen hänen kanssa. Tore asui hapitsulla ja on aina ollut ystävien kesken suosittu ja ns. päällikköainesta. Kun ensimmäistä kertaa menin käymään hänen luonaan Hannan kans, oli siellä lauma hänen ystäviään. Heistä näkyi kuinka kaikki kunnioittivat ja arvostivat hänen mielipidettään. Tore on elänyt molempia elämiä, ns. sitä normi elämää ja alamaailman elämää. Ja hänen tarinansa tekevät hänestä sitäkin kiehtovamman henkilön jolla on maailman suurin sydän ja hän antaa itsestään 110% ystävilleen, mutta joka hänen tielleen astuu hän saa tuntea myös sen 110%.

Kaksi kesää sitten Hanna ja Tore alkoivat ja olivat sen kesän yhdessä. Siinä ajassa hänestä tuli myös minulle tärkeä ihminen joka auttoi rahassa tai missä ikinä tarvinkaan häntä. Lopulta Hannalle ja Torelle tuli ero ja suurin syy siihen oli Hannan päihteiden käyttö ja siitä seurannut sekoilu joka saattoi myös Toren Ruotsin putkaan ja siitä myös alkoi minun ja Hannan yhteisen ystävyyden loppu ja minun ja Toren sitäkin lujemman ystävyyden alku.

Sen jälkeen kun he erosivat Tore osti Kemistä vanhan koulun johon rakennutti useita asuntoja ja johon myös hän itse muutti ja mihin myös minä lopulta muutin.Talo jakaantui alussa tavallaan kahteen osaan.Toisella puolella asuivat hänelle vasta tuttuja kemiläisiä ja minä ja Tore asuimme toisella puolen, lisäksi kaikki ne Toren naiset jotka yksitellen lankesivat ja rakastuivat häneen ja viikon sisällä - kuukauden, minä ajoin heitä yksitellen autolla ulos talosta ja hain hänelle uutta tilalle. Jotku naisista pysyivät pidempään,muttei yksikään ollut minun mielestä hänen arvoisensa. Hän oli kuitenkin minulle kuin veli joka huolehti minusta kun minulla oli vaikeaa.Yksikään nainen ei ansainnut minun mielestä häntä.

Talolla oli välillä ties minkälaista porukkaa bilettämässä mutta kun talvi tuli, tulivat myös virkavalta ja Tore lähti useammaksi kuukaudeksi istumaan. Sen jälkeen kaikki talolla muuttuivat. Ihmiset alkoivat sutkaileen, kieroileen ja valehteleen joten sain tarpeekseni ja lähdin hapitsulle poikani J,J:n luo. Asuin siellä useamman kuukauden.

Tuli Joulu ja tuli uusivuosi ja joka ikinen päivä minä kaipasin minun "veljeäni". Loppu talvesta hän pääsikin pois ja talolla asiat hiljenivät. Tietty porukka kiellettiin sinne tulemasta ja enää siellä olikin Toren vanhat ystävät hapitsulta ja tärkeimmäksi heistä minulle tuli Juice jota aloin kutsuun pikku veljeksi. Bileet jatkuivat mutta porukka muuttui fiksummaksi ja myös minä muutin takas taloon. Olihan minulla huone Toren huoneen vieressä. Juicelta opin monet uudet keinot miten poltella paukkuja ja siitä tulikin meille sellainen yhteinen juttu millä rentouduttiin illan päätteeksi. Juicen kans muutenki keksimme aina sellaisia hauskoja juttuja joissa ei aina ollut päätä eikä häntää.

Joskus voin suoraan kertoa, olin niin pihalla etten ees muista kunnolla missä me ollaan pyöritty. Paras ehkä oli kun löysimme ihan talon läheltä ihka oman hiekkarannan ja pienen järven joka yhdistyy suoraan mereen ja sen järven keskelle oli laitettu lautta. Mehän päätimme hakea uimavaatteet ja hypättiin siihen kylmään veteen ja uitiin lautalle. Sit tuliki tenkka på, kumpi uskaltaa ensiksi uida siinä kylmäs vedes takas rantaan. Hauskoja hetkiä rakkaan ihmisen kans ja tietty Juice on myös Torelle kuin veli. Yksi mahtavimmista ihmisistä joka on yhtäkkiä putkahtanut elämääni.

Edelleen naiset Torella vaihtuivat muttei nyt ehkä yhtä tiheään. Olin saanut ystäväni takaisin, kunnes eräänä iltana hän pyysi minua jäämään hänen viereensä nukkumaan. Olinhan minä nukkunut aikasemminkin mutta tämä oli jo jotain toista. Ensimmäinen yö nukuimme lusikka asennossa mutta koko yön minä jännitin ja mietin vain että miten tämä vaikuttaa meän suhteeseen. Seuraavana päivänä huomasin ettei mitenkään koska mehän vain nukuimme ja olimme edelleen samanlaisia ystäviä kun ennen. Olin helpotuksesta sekaisin kun huomasin että jo seuraavana päivänä nauroimme kuin vanhat ystävät ja pidimme hauskaa.

Samana iltana Hanna tuli takaisin kuvioihin ja huomasin kuinka minua häiritsi se kun he menivät Toren huoneeseen. Yritin olla välittämättä asiasta mutta ennen kun ilta vaihtui jo seuraavaan päivään ja näin kuinka he nauttivat toistensa seurasta, tajusin etten halunnut olla enää heidän kummankaan lähellä, koska se muutti minun suhdettani heihin molempiin. Samana iltana lähdin, halusin nukkumaan ja rauhassa miettimään omia tunteitani häntä kohtaan. Miksi tunsin tällaista katkeruutta vaikka hän oli minulle vain ystävä.

Meni päiviä ja ensiksi alkoi Juice soitella perääni ja sitten Tore. Lopulta palasin takaisin talolle ja siellä oli myös yksi hänen entisistään näistä likaisista akoista joita olin jo ennen talvea kuskannut ristiin rastiin, mutta ajattelin ettet se kumminkaan tänne pitkäx aikaa jää, se ei ole Toren arvoinen nainen koska hän ansaitsee vain parasta.

Sen jälkeen jäin useammaksi yöksi joka oli täynnä hänen ystäviään. Tore alkoi ensin tekeen reissuhommia lappiin ja sen jälkeen etelämmäx Ruotsiin ja näimme aina harvemmin. Kyllähän mä tiesin että kun en ollut talolla niin hänellä oli siellä joku naisystävä, mutta pidin hermot itselläni koska mehän olimme vain ystäviä.

Jossain vaiheessa Hanna astui taas kuivioihin ja minä pitäydyin poissa. Muutin takaisin Tornioon ja otin etäisyyttä Toreen koska pelkäsin jos hän tietäisi todelliset tunteeni, menettäisin hänet kokonaan. Yhtäkkiä tajusin etten minäkään ollut sen paremmin hänen ystävyytensä arvoinen kuin ne likaiset naiset joita olin sinne ees taas kuskannu. Otin etäisyyttä, pysyttelin erossa päihteistä ja sanoin itseni irti sen aikaisista kavereista. Eristäydyin täysin. Halusin vain löytää uudestaan itseni, jättää kaikki turha paska ja olla hänen arvoisensa ystävä.

Kun hän reissultaan soitti, minä selitin pieniä valkoisia valheita päihteettömyydestä vaikka Tore jo kaiken ennnen puhelua tiesi, kuulin sen joka kerta hänen äänen sävystään jos olin ottanut jotain. Lopulta tajusin että minä valehtelin samalla vain itselleni ja päätin lähteä Raaheen jossa ensimmäiset neljä päivää olin selvin päin. Siitä alkoi minun itseni löytäminen mutta en silloin vielä tajunnutkaan että samalla olin menettämässä hänestä pienen osan kerralla. Lopulta loppuivat käynnit ja sen jälkeen ei puhelinkaan enää soinu. Ja minä kun en halunnut muuta kun olla hänen arvoisensa ystävä, kunnes yhtenä päivänä tajusin etten ollut pitkäänaikaan ollut niin onnellinen ja helpottunut koska kykenin tuntemaan tuskaa kuin ihminen ja itkemään kuin ihminen. Ainoa mitä minä itkin oli jo menetettyä ystävyyttä. Hän oli inspiraationi uuteen elämään ja hän oli se jonka vuoksi halusin irtaantua huumeista, mutten tajunnut vasta kun sillä hetkellä kun olin selvin päin ilman vieroitusoireita että olin alottanut tämän häntä varten ainoastaan menettääkseni hänet. Mietin monta kertaa sen jälkeen olisiko ollut jotain mitä olisin voinut tehdä tai jotain mitä olisin voinut jättää tekemättä, mutta kaikki oli jo liian myöhäistä. Ihminen jonka vuoksi olin valmis tekemään mitä tahansa ja teinki, oli hävinnyt elämästäni.

Joten aloin etsiä jotain muuta. Löysin ihmisen joka välitti minusta sellaisenaan kun olin, ei minun tarvinut hävetä itseäni tai menneisyyttäni. Ne kaikki olivat osa minua ja tehneet minusta sen mikä tänä päivänä olen. Siltikin joka päivä mietin että mitä jos? Mitä jos olisin kertonut kuinka paljon arvostin meidän suhdettamme. Halusin että hän oisi huomannut minut kun tämä minkä löysin tekee ja oisi antanut minulle samanlaista arvostusta, mutten koskaan uskaltanut hänelle sitä sanoa. Pelkäsin jos sanoisin niin menettäisin hänet kokonaan. Jos hän olisi tajunnut kuinka paljon häntä todellisuudessa rakastin ystävänä...Olisiko se muuttanut mitään? Hänen vuoksi kärsin viekkarit, itkin, surin ja kaipasin ja itseni uudestaan löysin. Ainoastaan sen takia jotta hänet kokonaan menettäisin? Ehkä en koskaan sitä saa tietää, mutta minun rakkauteni ansiosta häneen, minä löysin uuden tulevaisuuden minusta. Mä en tehnyt sitä itseni takia, en tehnyt sitä lasten takia...Tein kaiken vain siksi, että olisin hänen arvoisensa ystävä! Ystävyydestä Rakkauteen, tulen aina rakastamaan häntä, onhan hän osa minua ja kannan häntä aina sydämessäni koska hänen takia olen tässä tänä päivänä ja voin paremmin kuin koskaan !

Muiden demoni minun enkeli

Nyt kerron teille ihmisestä, joka ei ole ainoastaan vain minun paras ystävä, mutta myös "siskoni", joka on ollut vierelläni seitsemän vuotta. Moni kutsuisi häntä demoniksi, mutta minulle hän on minun enkelini.

Yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä on paras ystäväni Hanna. Me ollaan enemmänkin siskoja, koska siteemme on niin luja, ettei sitä ole saanut särjettyä kukaan, vaikka moni on yrittänyt. Tutustuin Hannaan ensimmäisen kerran vuonna 2010 kun hän tuli miehensä Miken kans minun ja Turon luo kylään. Meillä oli silloin pieni tilanne päällä, koska eräs minun entinen kaverini Ellu oli käynyt poliisilaitoksella vasikoimassa minusta valheellisia asioita, ainoastaan sen takia, että yritti soskusta saada ylimääräistä rahaa. Ellu oli aikasemmin jäänyt yli 800 euroa subutex velkaa eräälle isommalle herralle ja pyysi minua jeesaan sitä sen verran, että nostaisin sen automaatilta rahat ja hoitaisin velan pois, koska ei itse uskaltanut. Minähän lupauduin ja hoidin asian. Siinähä meni Ellun koko eläke ja hän alkoi soskusta vaatiin rahaa sillä perusteella, että hänet oltiin muka keskellä kirkasta päivää aseella uhaten ryöstetty. Sosku vaati syytteen nostoa ja tämä pöljähän sen teki, mutta ei ajatellut sitä, että minun kasvothan siellä näkyy nostamassa rahaa. Mietittiin Turon, Hannan ja Miken ka, että aseellisesta ryöstöstähän voi saada useamman vuoden tuomion ja sehän pisti veren kiehumaan, varsinkin ku en ollut edes tehnyt sitä. Sain Ellun puhelimitse kii ja hän lupautui useaan otteeseen käydä laitoksella muuttamassa tarinaa, mitä ei kuitenkaan tehnyt ja kuulin siitä ystävältäni Vepiltä. Sattui jotenkin sopivasti tämä tilanne päälle, kun tutustuin juuri Hannaan, jolla oli ja edelleen on kunnon psykopaatti maine.

Hanna on Oulusta lähtöisin, ja oli silloin juuri muuttamassa Miken ka Kemiin. Hanna oli itse juuri päässyt 1v,4kk tuomiolta ja Mike oli istunut juuri peräti 8 vuotta. Hanna on joutunut lähteen kotoa jo 12 vuotiaana, kun hänen isä heitti tämän pihalle. Sen jälkeen Hanna muutti erään Sampon luo ja aloittivat seurustelun, joka kesti 9 vuotta. Ne eivät olleet mitään onnelisia vuosia vaan Sampo alisti, hakkasi ja piti Hannaa omassa kotonaan ns. vankina. Mitäs noin nuori tyttö ymmärtää vielä rakkauden päälle, kun oli itse vielä lapsi. Sen yhdeksän vuoden ajan mitä he olivat yhdessä, Hannalle jäi vääristynyt kuva rakkaudesta, ja se näkyy vielä tänäkin päivänä hänestä. Hannalla on erittäin paha ADHD, ja väkivaltaisen teinielämän takia hänelle on pinttynyt väkisinkin väkivaltaisia piirteitä, joihin hän turvautuu yllättävän helposti, ihan vain tavan vuoksi. Ja koska on ns. kasvatettu väkivaltaiseen ympäristöön. Sellainen elämä helposti vie mukanaan, varsinkin jos et tiedä mistään paremmasta.

Käytiin Hannan kans hoitamassa Ellu tilanne pois ja sen jälkeen meistä tuli erottumattomat. Minulla on viimex koulu aikoina ollut läheisiä ystäviä mutta se side mikä meidän välillä on, on paljon paljon suurempi. Ainoa ystävä josta voin sanoa että oikeasti Rakastan sitä ihmistä kuolemaan asti.

Kun Hanna muutti miehensä kans Kemiin niin pikkuhiljaa opetin hänet tuntemaan J.J:n, ja heidänkin välille syntyi nopeaa tiivis side. Hanna ja J.J kävivät paljon keskustelemassa syvistä asioista samalla kun he ulkoiluttivat Hannan koiraa Rockya. Oli mahtava huomata kuinka paljon Hanna rakasti minun poikaani ja joka viikonloppu kun J.J tuli minun luo viikonlopuksi, hän varmisti että onhan Hanna silloin myös meillä. Mike ja Turo kun olivat molemmat vuorotellen linnassa, me ns. asuttiin Hannan kans yhdes vaikka hänellä olikin oma asunto, mutta meillä oli niin hauskaa yhdessä ja kun molemmat oltiin välillä muutenki yksin, niin ennemmin me oltiin toistemme seurassa entä yksin. Molemmat odotettiin aina että viikonloppu tulisi, että J.J tulisi kotiin ja niin odotti J.J:kin. Meillä kolmikolla kehittyi sellainen ystävä suhde, äiti - poika suhteen lisäksi ja J.J kertoi meille aina kaikki! jos oli koulussa tai tyttöystävän kans ongelmia jne.

Katselimme aamu tuimaan saakka leffoja ja sarjoja ja keskustelimme pitkiä keskusteluita mm. J.J:n isästä Ripestä. J.J kun oli niin nuori ettei muista isäänsä. J.J kyseli aina molempien menneisyydestä, tiettyjä asioita siihen aikaan kerroin, mutta sanoin aina että sitten kun J.J on 15 vuotias niin kerron hänelle kaiken, koska ymmärtää silloin asiat paremmin. Tänään J.J laittoi minulle viestin että äiti olen kohta 15 ja sä lupasit kertoa kaiken. Hän on nyt käymässä mummun luona Ivalossa Annin, Jimmyn ja veljeni kaksosten kanssa, ja mummu oli kertonut hieman sellaisia tosiasioita J.J:lle, mitä hän ei vielä tiennyt ja välittömästi halusi tietää kaiken. Sanoin että jutellaan kun tulevat Ivalosta takaisin.

Hannan "asuessa" meillä, hän välillä lähti omille teille. Saattoi olla useamman päivän poissa mutta aina tuli takaisin. Me tehtiin Hannan kans sopimus, ettei hän tule sekasin minun eteen eikä minun lasten ja koko ystävyytemme ajan hän piti lupauksensa. Minun Hanna oli sellainen joka oli lojaali, rakasti lapsiani ja oli aina silloin tukenani kun minulla oli vaikeaa, varsinkin kun minun ja Elsin välille syttyi kolmannet maailman sodat ja kun jouduin olemaan pitkiä aikoja erossa J:J:stä, Elsin valheitten takia.J a niiden takia minä itse retkahdin aina uudestaan ja uudestaan subutexiin, koska se oli ainoa pakotie minulla pois siitä hirveästä tunteesta kun jouduin olemaan erossa pojastani. Äitiys on aina ollut minulla etusijalla ja Hanna myös tiesi sen ja tiesi mikä retkahdus vaara minulla oli. Yritimme molemmat olla niin kuin ennen mutta se hirveä aukko molempien sydämessä, koska molemmat kaipasimme J.J:tä veti meitä molempia alemmas ja alemmas paskaan.

Minun seurassa Hanna otti vain bubrea koska tiesi kuinka vihasin piripäitä ja kun minulla oli jäänyt niin hirveät traumat ex-miehestäni Jonnystä jonka kanssa olin ollut naimisissa viisi vuotta asuessani Turussa. Jonny piti minua vankina omassa kotonamme ja samalla hakkasi minua 12 tuntia putkeen.Sen vuoksi en halunnut nähdä ketään jotka olivat vetäneet piriä,koska pelkäsin kuinka se muuttaa ihmistä. Minun ja Jonnyn tarinan tulen myös teille kertomaan. Se voi olla aika raakaa luettavaa,mutta onneksi olen löytänyt keinon millä käsitellä kaikkia asioita mitä olen joutunut kokemaan. Ja tämä blogi on minun terapiani.

Onhan minulla ja Hannalla niitä hetkiä joina olemme joutuneet olla erossa kun Hanna on joutunut vankilaan useamman kerran, muttei mitään pitkiä tuomioita. Joko kyseessä on ollut huumeet tai väkivalta rikoksia. Olemme molemmat yhdessä ja erikseen eläneet samankaltaisen elämän, jos ei oteta huomioon sitä ettei Hannalla ole omia lapsia, eikä hän ole tarvinnut kestää hullun anopin touhuja.

Vaikka Hanna on elänyt elämää joihin liittyy paljon rikollisuutta ja päihteitä. Vaikka itsekkin elän sitä elämää,mutten ole lähellekkään yhtä paljon tehnyt rikoksia tai ollut linnassa niinkuin Hanna, niin tuntuu että jokin meitä suurempi voima tai voisko sanoa kohtalo pitää meidät tiukasti yhdessä. Tiedän, että vaikka tapahtuis mitä, meidän tiet eivät koskaan eroa. Olemme kuin sielunkumppaneita, jotka ovat välissä eksyssissä, mutta aina löydämme tiemme takaisin yhteen. Moni ihminen joka meidät tuntee, pitää meitä hieman hulluina kaksikkona, varsinkin Hannan väkivaltaisen elämän takia. Monelle ihmiselle Hanna on kuin Demoni, mutta minulle hän tulee aina olemaan minun Enkelini!

Pieni pala helvettiä part.2

Elsi soitti poliisit ja väitti että, olin murtautunut sisälle ja uhannut hänen henkeä...

On vierähtänyt kuukausi, etten ole yksinkertaisesti ehtinyt kirjoittaa blogiani. Nyt kun kirjoitan näistä päivistä ,mitä kuukauden sisällä minulle on sattunut ja tapahtunut niin ehkä ymmärrätte ,että miksi olen jättänyt blogini toissijaiseksi.

Eli muutama päivä sen jälkeen, kun Elsi oli järjestänyt taas tämän kauhean hässäkän soitin papalle ja kysyin olivatko he J.J:n kans kotona jos tuun käymään kahvilla ja niin mä menin sitten. Mummi ei ollut kotona kun menin sisään. Juteltiin papan ja J.J:n kanssa tapahtuneesta ja juotiin kahvia.

Eipä mennyt kauankaan kunnes mummi ajoi auton pihaan ja tuli sisälle ja alkoi ensimmäisenä huutaan: - Sinä painu vittuun tästä talosta. Sinulla ja sinun valehtelevalla siskollasi ei ole enään mitään asiaa tähän taloon! Ja tietty meillä mummin kans meni riitelyx sekin "keskustelu".

Sanoin takaisin - Ettei tämä sinun talo ole vaan J.J ;n ja Matin, sinä vain satut asumaan täällä. Ja mulle on yx vitun lysti mitä mieltä sä oot ku oon täällä. Soskun papereissa lukee mustaa valkoisella, että saan käydä J.J tapaamassa ja Matti on minut kutsunut tänne, niin mene sinä sinne makkariin vaik sen aikaa makoileen ja vetään sitä viinaa tauluun ,niinku yleensäkki teet.

Ja mummi jatkoi: - Painu vittuun täältä, painu vittuun täältä senkin narkkari. Jos et sinä lähde pois niin minä soitan poliisit!

Minä: - Soita helvetti kytät jos siltä tuntuu. Mitä sä niille sanot, että minä tulin tapaamaan poikaani ja juomaan kahvit?!

Mummi: - Sinä ja Anni se te kokoajan toimitte vastoin soskun sääntöjä ja valehtelette sinne!"

Minä: - Siis kuka se täs kokoajan soittelee soskuun ja valehtelee mitä kerkeää. Sä oot oikeasti sairas päästä, eihän kukaan terve järkinen ihminen toimi tuolla lailla!

J.J: - Sinähän se mummi kokoajan jauhat paskaa, äiti on siltiki yrittäny minun takia olla kärsivällinen ja antanu anteex kaikki sun temput!

Sitten mummi meni makkariin ja veti oven perästään kiinni. Siinä me J.J:n ja papan ka juteltiin ettei tästä enää tule yhtään mitään, J.J kärsii ku joutuu vierestä kattoon ku mummin ka otetaan yhteen ja pappa on saanut tarpeeksi mummin soitteluista soskuun. Me kaikki kolme oltiin jo niin kurkkua myöten täynnä mummin touhuista, kunnes sanoin että: - Kuunnelkaa, kelle se soittaa? POLIISEILLE!

Tönäsin makkarin oven auki,mummi istui sängyllä ja puhui poliisien kanssa puhelimessa ja sanoin isolla äänellä mummille, että: - Kai sä mummi tajuat ,että toi mitä sä nyt teet on rikos, kun soitat ja teet perättömän ilmiannon. Ruotsin puolella vielä siitähän läsähtää heti kuukausi linnaa. Ei mitään sakkoja niinku Suomessa vaan Ruotsissa on kovemmat tuomiot. Mut ei se mua kuunnellu vaan yritti työntää meitä kaikkia ulos. Pappa alko heti kiroaan - ettei helvetti tästä tule enää yhtään mitään.

J.J: - Mummihan mokaa tossa itse itsensä ku kytät tulee. Kyllä me papan kans kerrotaan miten asioiden oikea laita on.

Mummi tuli makkarista ulos ja alkoi heti räksyttään: - Lähe jo pois täältä. Sinä et saa olla täällä! Soskusta on sanottu niin.

Minä: - Niin varmaan, jos soskusta ois sanottu niin, nii ex sä saatana tajua et ne olis ilmoittanut meille kaikille, ei pelkästään sulle. Minä olen äiti ja minulla on huoltajuus joten minulle täytyy ilmoittaa kaikista muutoksista ennen ketään muuta. Eikä me muutenkaan kukaan enää uskota mitä sä sanot. Sä oot yli kymmenen vuotta jauhannu paskaa ja onnex J.J:kin on ollut vieressä katsomassa ettei sen enää tarvi miettiä kumpaa uskoo sinua vai minua. Etköhän sä oo tehny selväx sen ite sille, että se on sinun syy miksi se alunperin multa vietiin.

J.J: - Ja sä voit mummi syyttää itteäs miks mä vihaan sua päivä päivältä enemmän. Se ei oo äitin vika vaan sun ,ku sä oot joka päivä haukkunu mul äitiä. Mä kuitenki rakastan äitiä ja ku sä tuut mulle jauhaan äitistä paskaa kokoajan ja soittelet soskuun ja yrität estää minun ja Jimmyn ja äitin tapaamiset, niin voit olla varma kun vuoden päästä lähen ammattikouluun niin lähen Raaheen, että pääsen lopullisesti eroon sinusta. Aloitan siellä opinnot jotta saan olla joka päivä äitin ja Jimmyn ka ja sä et tule näkemään mua enää ikinä!!!

Pappa: - On se nyt saatana kumma homma että sun täytyy tehä tällaista jatkuvasti. Minä en ala sinun tekojen takia menettään poikaa, muuta saatana muualle!

J.J: - Mix mummi ei voi muuttaa pois. Mä haluun ennemmin asua papan k kahestaan että saan nähä äitiä päivittäin. Mummi sä saat muuttaa omaan kämppään tai mä lähen vuoden päästä mahd. kauas susta ettei mun tarvi enää ikinä nähä sua. Se on sun vika etten mä näe Jimmyä ja Kataa niin paljon ku haluaisin, sä oot repiny meän perheen kahtia!

Minä: - Ymmärräx sä mummi, että sä oot nyt tehny niin vika tikin, että oon valmis luopuun kokonaan huoltajuudesta ja antaan sen Annille, ainoastaan vain sen takia ettet sä näe enää kumpaakaan poikaa...itseasiassa pappa, jos sä pysyt mun selän takana nyt tässä asiassa etkä vaikene seuraavassa soskun palaverissa vaan kerrot koko raaan totuuden mummista ja sen juomisesta yhtä aikaa ku se syö omia lääkkeitään, ja kaikesta mitä mummi on nyt vuosien alla valehdellu musta soskuun, vaan kerranki kerrot totuuden. Ja sanot että haluatte että mummi muuttaa omaan asuntoon, niin minä käyn asianajajan luona laatimassa paperit, joissa annan sulle oheishuoltajuuden J.J:een, niin sulta ei voida ottaa Elsin takia poikaa pois vaan se on ns. myös laillisesti sun?

Pappa: - Soita heti soskuun ja järjestä kiireellinen palaveri. Nyt riitti,minä en J.J:tä menetä ton akan takia.

Mummi: - Te kaikki vaan ootatte että mä kuolisin pois, sinä ja sun siskos te soittelette soskuun ja valehtelette kokoajan.

Minä: - Et sä voi olla tosissas. Mä en oo ikinä ensinnäkään niil lehmille soittanu jotka mun lapset on vieny. Ex sä saatana tajua että sinä olet ainoa joka sinne soittelee. Sä oot oikeasti sairas päästä. Mene vähän aikaa johonki hoitolaan lataan akkuja ja käsittele oikein Ripen ja Rexan kuolemat. Sä et oo ikinä niitä käsitelly muutaku sillä tavalla että otit tehtäväx viiä multa lapset omies tilalle. J.J ja pappa, mä lähen nyt ennenku ne kytät tulee. Vittu minä en ala ton akan takia viettään putkassa tuntiakaan .Soitan myöhemmin ja tuun vaik huomen käymään.

Hyppäsin autoon ja lähin ajaan aivan raivona. Kelasin päässä kymmenen vuoden takasia asioita ja mulla ei pyörinyt kun yksi asia mielessä, miten mä saisin lopullisesti tämän ihmisen pois mun lasten elämästä joka pilasi minun elämän ja samalla repi meidän perheen kahtia. Miten mä saisin lopullisesti sen lehmän helvettiin mun poikien elämästä ennenkun se pilaa myös heidän elämän. En halua, että mun rakkaat joutuu enään kärsimään Elsin tekosista. Miksi se ihminen ei tajua sitä, että kun se yrittää satuttaa minua, se satuttaa siinä samalla poikia. Eikö sen jakeluun jo mene että se on saanu jo tarpeex vahinkoa aikasex? Ajoin autoa ja mietin tapahtumia itkien, itkien koska tää sama ihminen joka kymmenen vuotta sitten aloitti pilaamalla mun elämän pilaisi myös minun poikien, tavalla tai toisella. Mä en halua edes ajatella kuinka mun pojat kärsii koska eivät saa nähdä toisiaan eikä äitiään päivittäin, ainoastaan koska mummi halusi kostaa minulle, että hänen omat poikansa ovat kuolleet...

Puhelin soi ja J.J soittaa: - Äiti poliisit tuli just ku lähit pihasta. Mummi meni ulos niitä vastaan ja valehteli niille, että oot huumepäissään murtautunu meille ja uhannu sen henkeä. Ja sitten se väitti,ettet sä oikeasti sais ees nähä mua, mut me mentiin papan kans perässä ulos ja kerrottiin että mummi valehtelee. Pappa sano että oltiin puhelimes sovittu että tuun käymään kahvilla eikä mummi ees ollu kotona, mutta se on niin katkera ku ei saa enää nähä Jimmyä niin se yrittää tällä tavalla kostaa sulle vaik se ite oli senki sotkun aiheuttanu,ja sä olit täysin selvinpäin.

Noh, poliisi sedäthän ei tällaisesta perättömästä ilmiannosta tykänneet vaan sanoivat että kertoa mulle haluanko nostaa mummia vastaan syytteen ja olla sit yhteydessä heihin jos näin päädyn tekeen. Aamulla Tornion soskusta soitettiin mulle. Mummi oli itse ehtiny sinnekki soittaa ja valehdella taas puuta heinää. Meille annettiin kiireellinen aika parin päivän päähän, johon tulisi myös J.J mukaan,koska hän itse halusi tulla varmistaan ettei mummi enään valehtelis minusta mitään ja halusi varmistaa että myös hänen mielipide otettaisiin huomioon, koska hänestähän kyse loppujen lopux on.

Tää minun ja mummin välinen riita on viimeisen kuukauden sisällä mennyt pahemmaksi kuin vuosiin. Meillä on ollut niitä hyviä aika kausia, kun olemme kuin äiti ja tytär, mutta sitten sen akan päässä tapahtuu jotain ku se aloittaa sinne soskuun soittelun yhtäkkiä ja muuttuu todella nokkavax ja kuvittelee olevansa parempi ihminen kuin minä. Yhtä asiaa se ei tajua,tai on kieltänyt itseltään, että vaikka minä olen ja tulen aina olemaan narkomaani, koska se on sairaus jonka kanssa taistelen lopun elämäni, niin on myös hänkin tietyllä tavalla, koska väärin käyttää lääkeittä hakemalla niitä Suomen ja Ruotsin puolelta ja alkoholisti, koska tarvitsee viinaa päivittäin. Mummi vaan pitää meitä tyhmänä, ihan ku ei tajuttais onko sillä kupissa vettä vai kirkasta viinaa, vaikka se saattaakin maata koko helvetin päivän sängyssä telkkaria katsoen ovi kiinni, kuppi yöpöydällä. Se luulee,ettei me ymmärretä miksi hän makaa koko päivän sängyssä, eikä tee mitään, vaan pappa tekee yleensä töitten lisäx kotityöt. Ja kyllähän sitä on vieressä oltu monet kerrat ku papal menee hermot mummin saamattomuuden takia.

Jatkan tarinaa, miten kävi soskun palaverissa ja kaiken tapahtuman jälkeen...

Pieni pala helvettiä

Olin kuulema kidnapannut lapseni ja vienyt heidät vankilaan..

En ole ehtinyt kirjoittaa blogiani pariin päivään, koska äitienpäivän seuraavat pari päivää olivat erittäin stressaavat.

Lähdettiin Jimmyn kanssa äitienpäivä iltana J.J:n luo ja tarkoitus oli, että oltaisi oltu siellä pari viikkoa, mutta kiitos taas Elsi-mummin kaikki kusi.

Kaikki alkoi, kun maanantaina lähdettiin Jimmy ja J.J:n kans tapamaan Turoa eli Jimmyn isää poliisivankilaan Kemiin. Hänet oli siirretty Oulun Läänivankilasta sinne käräjien vuoksi, eikä oltu nähty häntä seitsemään kuukauteen. Alunperin Matti-pappa piti lähteä käyttään meitä, mutta päätimme lähteäkkin minun autolla. Kävimme poliisilaitoksella tapaamisessa ja sen jälkeen vein lapset mummille ja papalle ja kävin itse pikaisesti viemässä ystävättäreni kotia, jonka jälkeen menin J.J:n ja Jimmyn luo. J.J oli sillä välin karannut kotoa, koska heillä oli Elsin kanssa tullut riitaa siitä, että J.J yleensäkki halusi nähdä Turoa. Elsi oli huutanut J.J:lle, että näinkö sinä isäsi muistoa kunnioitat, että välität ihmisestä joka kriminaali jne. kun Elsi siinä oli haukkunut J.J:lle Turon lyttyyn ja yrittänyt saada J.J:n potemaan huonoa omaatuntoa, niin lopuksi J.J oli haistattanut mummilleen vitut ja lähti kotoa.

Menin heille sisälle ja heti ensimmäisenä Matti-pappa sanoi minulle, että mene sinä keskustelemaan mummin kanssa. Menin kysymään että mikä oli hätänä ja Elsi alkoi ensi työkseen mollaan Turoa kaikilla eri sanoilla eikä J.J saisi enää tavata tätä vaan hänen täytyisi muistella kuollutta isäänsä, jota J.J ei edes enään muista, koska oli niin pieni kun Ripe kuoli. Siinä jonku aikaa tinkasin Elsin kanssa ja sanoin hänelle, ettei hän voi päättää kenestä J.J välittää ja jos Elsi yrittää estää J.J tapaamasta Turoa niin tiedän että myös Turo laittaa pisteen sille, ettei Elsi saa enää tavata Jimmyä. Elsi jatkoi Turon haukkumista kunnes hermostuin ja sanoin etten ala kuunteleen ja katsoon kun Elsi haukkuu Jimmyn kuullen tämän isää, vaan puen Jimmyn ja otan tavarat ja lähdemme Jimmyn kans pois heti kun olen etsinyt J.J:n. J.J kuitenki tuli kotia ja riita loppui siihen, että Elsi meni mököttään loppu päiväksi makuuhuoneeseen.

Seuraavana päivänä minulla itsellä oli käräjät johon menin aikaisin aamusta ja heti seuraavana päivänä eli keskiviikkona oli Turolla käräjät, johon menin myös katsomaan. Huomasin käräjien aikana että molemmat sisareni Anni ja Matti olivat yrittäneet soittaa. Kun oikeudenkäynti loppui ja lähin ajaan takaisin J.J:n luo soitin samalla Annille jolta kuulin että hän oli tullut Raahesta Hapitsulle hakemaan Jimmyn pois ja kertoi, että hänelle oli soitettu Kemin soskusta, että Elsi oli soittanut soskuun ja väittänyt, että olin kidnapannut molemmat lapset ja vienyt ne vankilaan. Ja toi kidnappaus tilanne oli ainoa jona aikana olin kuulema ollut lasten kans. Muulloin olin ollut muka pois kavereitten seurassa.

Onneksi Kemin sossusta sanottiin että heidän täytyy kyseenalaistaa kaikki Elsin tarinat, koska ei ollut ensimmäinen kerta kun Elsi soittaa sossuun ja väittää perättömiä ja tämän vuoksi Annille sanottiin ettei Jimmy saisi olla enään Elsin seurassa. Elsi ja Matti ovat aina pitäneet itseään Jimmyn "isovanhempina", koska välittävät tästä niin paljon ja voitte vain kuvitella kuinka vihaisia J.J ja matti olivat kun kuulivat vasta Annilta kun Anni tuli Raahesta Haaparannalle hakeen Jimmyä, että mitä oli tapahtunut. Elsi oli ehtinyt lähteä ennen Annin tuloa tyttärensä Marjan luo piiloon, kun ei häpeissään viitsinyt näyttää naamaansa. Ei siinä etteikö kukaan häntä enää sen jälkeen välittänyt edes nähdä. J.J teki selväx että jos mummi tulee kotia, niin hän lähtee välittömästi ja Matti myös ei halunnut olla Elsin seurassa, koska oli taas mennyt tekeen sen mitä Matti oli kieltänyt sitä tekemästä. Matti soitti Elsille ja sanoi ettei tällä ole enää mitään asiaa kotia koska kumpikaan heistä halunnut nähdä tätä. Elsi kuitenkin oli soittanut vähän väliä illalla ja käskenyt Mattia hakeen tämän kotia, mutta Matti oli suoraan sanottuna haistattanut tälle ja sanoi ettei Elsilla ole asiaa kotiin, koska muutoin J.J uhkaa myös lähteä.

Me mentiin Annin ja Jimmyn kans veljemme Keken luo yöx ja J.J soitti ja sanoi että tulee aamulla kun pappa lähtee töihin, koska olimme lähdössä yhdessä Raaheen viikonlopuksi. Elsi tietty valehteli Matille että soskusta oli sanottu ettei J.J muka saisi lähteä Raaheen, muttei Annille mitään sellaista sanottu ja teimme myös Elsille sen selväksi ettei meistä enään kukkaan usko mitä Elsi sanoo, kun on tällaisia taipumuksia valehdella vain, koska häntä loukkasi se, että J.J välitti Turosta niin kuin isäpuolesta.

Torstai aamuna kun Elsi oli mennyt kotia luullen että J.J oli siellä yksin kun pappa oli mennyt töihin ja huomatessaan ettei J.J ollut kotona alkoi hän viestitellä mulle, että J.J täytyy tulla heti kotia tai tämä soittaa poliisit. Soitin tietty Matille ja Matti sanoi että menkää nopeasti sinne Raaheen ja hän pitää sen aisoissa kun pääsee töistä. Elsi jatkoi uhkailuja viesteillä kunnes J.J hermostui ja laittoi Elsille viestin, että jos tämä yrittää estää meidän yhteisen viikonlopun tai muutoin yrittää estää meitä tapaamasta toisiamme, kävelee J.J itse soskuun ja kertoo heille totuuden mummin juomisesta yhdessä lääkärin määräämien lääkkeitten kanssa ja kaikesta muusta ja lisäksi vaatii että mummin täytyy muuttaa pois omaan asuntoon ja hän jää papan kans kaksin asumaan. Elsin viestit loppuivat siihen ja lähdimme Raaheen ja tänään pitäisi palata takaisin. Itse kyllä pärjään, mutta se mikä minua stressaa on se, ettei J.J ees halua nähdä enään mummia kun nyt teini-iässä nähnyt itse miten Elsi on laittanut minut kärsimään näiden vuosien ajan valheilla, ainoastaan vain sen takia koska on halunnut ettei J.J rakastaisi äitiä vaan mummia kuulema pitää rakastaa enemmän. Anni ja Jimmy tulevat torstaina perässä koska meille on nyt varattu soskuun perjantaiksi aika jossa käsitellään noiden päivien tapahtumia.

Toivottavasti saitte edes jonkinlaisen käsityksen minkälaista taistelua minulla on tämän ihmisen kans ollut kymmenen vuotta, heti Ripen kuoleman jälkeen ja tulen kertomaan teille niistä lisää. Tämä on sitä minun helvettiä.

Äitienpäivä

Tämä artikkeli kertoo suhteestani poikiini ja siihen millaista äitienpäiväni ovat ilman heitä.

Huomenna on äitienpäivä. Päivä jota jokainen äiti arvostaa erilailla ja se päivä vuodesta kun sinua arvostetaan ja muistetaan rakkaudella ja siitä että olet äiti. Minulle se päivä on myös tuonut yksinäisyyden tunnetta ja paljon kyyneliä. Päivä jonka olen 14 vuoden ajan ainakin puolet niistä päivistä viettänyt ilman lapsiani. Mutta siltikään lapseni eivät ole unohtaneet minua. Vaikka on ollut äitienpäiviä joina en ole nähnyt lapsiani, vanhin poikani J.J on joka vuosi muistanut kertoa kuinka paljon rakastaa ja kaipaa minua ja arvostaa minua hänen äitinä eniten entä mitään muuta maailmassa, ja jokainen vuosi hän kysyy minulta saman kysymyksen, -"Koska äiti pääsen muuttaan takaisin sinun luo?"

Minun ja J.J:n side on erittäin vahva, vaikka sitä varsinkin J.J:n mummi ja pappa ovat kymmenen vuotta yrittäneet sabotoida kaikenlaisella paskan jauhannalla ja valehtelemalla J.J:lle minusta asioita jotka ovat aivan käsittämättömän raakoja ja julmia jopa J.J:ä itseä kohtaan. Ja vaikka kuinka useasti olen yrittänyt selittää mummille, ettei hän saa kun itselle hankaluuksia aikaan sanomisillaan, niin siltikin hän vain jatkaa. Olen yrittänyt selittää että, J.J alkaa ajan myötä vihaan tätä, jollei mummi lopeta pojalle tämän oman äidin haukkumista narkkariks, huorax jne mutta se on sama kuin puhuisin seinille. J.J on itsekin huutanut ja saanut raivareita mummia kohtaan ja huutanut täysiä että kun on aikuinen hän katkasee täysin välit mummiin ja vihaa tätä lopun elämänsä, jollei mummi lopeta minun mollaamista niin mummi itkien sanoo takaisin että minä olen muka puhunut pojan pään ympäri kun puhuu tuollaisia, koska ei itse tajua ,että hän on se joka saa kaikkein suurinta vahinkoa J.J:lle aikasex sanoillaan ja teoillaan.

J.J sijoitettiin mummin ja papan luo neljä vuotiaana ja on siitä saakka joutunut katsoon vieressä kuinka me aikuiset ollaan tapeltu siitä, kuka saa rakastaa poikaa eniten ja kaiken lisäx mummin ja papan sanojen mukaan J.J kuuluu rakastaa heitä enemmän kun minua koska ovat hänet kasvattaneet. Kun nyt puhun mummista ja papasta, tarkoitan Ripen äitiä ja tämän pitkäaikaista miestä.J.J:n sijoituksen syyt tulee myös tarinani aikana jossain vaiheessa selville, kunhan lukijat jaksavat olla kärsivällisiä. Tai ainakin ne muutamat jotka tätä lukevat, tämä menee itselleni terapiasta ja tietysti siksi koska haluan, että koko maailma saa kuulla minun ja lasteni tarinan.

Omasta mielestäni olen hyvä ja rakastava äiti ja muistan myös päivittäin heille kertoa sen. Tietty olen tehnyt virheitä ja myös niistä teille kirjoitan. En todellakaan ansaitse mitään vuoden äiti palkintoa, mutta jos nämä kaksi ihmistä mummi ja pappa ja sossun tahot olisivat antaneet minun rakastaa lapsiani ja olisivat antaneet meidän pysyä perheenä, niin en koskaan olisi retkahtanut huumeisiin vaan eläisin täysin erilaista elämää enkä nyt kirjoittaisi tätä. Äitiys on aina ollut suurin saavutukseni ja asia mitä olen aina eniten rakastanut ja onneksi minun lapseni tietävät sen. He tietävät ja tuntevat kuinka hyvä äiti oikeasti olen, koska he minun kans meidän yhteiset ajat viettävät ja myös tuntevat sen äidin rakkauden, jonka haluaisivat viettää päivän jokaisena vuotena.

Totta on myös ollut kausia kun ollaan kaikki eletty hyvässä sovussa ja Ripen äidin, Elsin kanssa meille on jopa kehkeytynyt jonkinlainen äiti tytär suhde, mutta jokin aina, yleensä Elsi aloittaa jostain pienestä riidan joka kehkeytyy niin suureksi, että niitä puidaan sossussa tai käräjillä. Elsilla on mm. alkoholiongelma, jonka hän on täysin kiistänyt ja pappakin on kova ottaan alkoholia, mutta hän saa sen pidettyä jossain määris aisois. On Elsillaki ollut aikoja kun pakosta joutunut olemaan pitkään ilman viinaa johtuen pelosta menettää J.J. Vaikka niitä pulloja on silloinkin kaapista piilosta löytynyt, kun Elsi on väittänyt olevansa juomatta vuoteen jne. mutta olen huomannut, että kaikkein fiksuinta on esittää tyhmää ja jos tulee tarve niin "lyön valttikortit pöytään".

Tänä vuonna äitienpäivän vietän sisareni luona Jimmyn kanssa. J.J:ki alunperin piti lähteä mukaan, mutta mummi viime minuuteilla sanoi ettei J.J saa lähteä Raaheen sisareni luo mukaan, koska pitää oikeudet äitienpäivään J.J:n kohdalla itsellään. Vittu mikä lehmä. Onneksi minun rakas sisareni tekee kaiken päinvastoin ja mahdollistaa mahd. usein minun ja Jimmyn ja J.J:n tapaamiset. Viikko ehkä korkeimmillaan oltu erossa. Jimmyn ensimmäiset kaksi vuotta me oltiin Jimmyn ka täysin erottomattomat enkä ensimmäisiin vuosiin antanut Jimmyä kellekkään hoitoon, koska meidänki välinen side on niin vahva ja olen onnellisin kun saan olla lasteni kanssa ja saan itse hoitaa lapseni. Siitä onkin viisi vuotta kun viimeksi J.J:n kans oltiin äitienpäivänä erossa. Kaikkein hirveintä tässä vuodessa oli se, että jouduin valitsemaan J.J:n ja Jimmyn väliltä, kumman kanssa vietän äitienpäiväni. Sen vuoksi se on päivä joka aiheuttaa minulle surua ja kyyneliä. En koskaan voisi valita lasteni väliltä, mutta Elsi hoiti taas sen minun puolestani.

Kertokaa tai kommentoikaa...Jos minä olisin niin huono äiti mitä sossun tahot väittävät, niin miksi lapseni rakastavat minua ja haluavat eniten maailmassa asua minun kanssani.J .J:kin on yrittänyt useaan otteeseen selittää sossussa, että hän on onnellisin kun saa olla minun kanssa. Miksi soskun tantat ei tajua kuinka suurta tuskaa he aiheuttavat perheiden välille. Jos kyse olisi heistä, niin asioihin ei edes puututtaisi. Ja tähän loppuun on pakko teille kertoakkin, että nyt kun odottelemme Jimmyn sijoituksen suullista hallinnon käsittelyä, on minun vuoro lyödä faktat pöytään ja kertoa ,että miten sellainen ihminen voi ottaa toiselta lapsen pois jolla itsellä on alkoholiongelma ja joka tuli julkisuuteen kemiläisten keskuudessa viime kesänä Satamaoopperassa, kun tää tantta keskellä kirkasta päivää oli niin humalassa tilaisuudessa joka oli täynnä lapsia ja vanhempia, että kaksi hänen kaveriaan joutuivat kantamaan kesken kaiken hänet autoon. Seuraavalla viikolla kaksi äitiä jotka olivat todistaneet tapauksen, menettivät omat lapsensa tämän työntekijän toimesta.

Minä toivotan kaikille lukijoilleni hyvää äitienpäivää ja yritän nauttia omastani, vaikka en sitä saakkaan viettää kaikkien lasteni kanssa.Toivon vaan, että vuoden päästä me kaikki ollaan yhdessä kokonaisena perheenä.