Muiden demoni minun enkeli

Nyt kerron teille ihmisestä, joka ei ole ainoastaan vain minun paras ystävä, mutta myös "siskoni", joka on ollut vierelläni seitsemän vuotta. Moni kutsuisi häntä demoniksi, mutta minulle hän on minun enkelini.

 

Yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä on paras ystäväni Hanna. Me ollaan enemmänkin siskoja, koska siteemme on niin luja, ettei sitä ole saanut särjettyä kukaan, vaikka moni on yrittänyt. Tutustuin Hannaan ensimmäisen kerran vuonna 2010 kun hän tuli miehensä Miken kans minun ja Turon luo kylään. Meillä oli silloin pieni tilanne päällä, koska eräs minun entinen kaverini Ellu oli käynyt poliisilaitoksella vasikoimassa minusta valheellisia asioita, ainoastaan sen takia, että yritti soskusta saada ylimääräistä rahaa. Ellu oli aikasemmin jäänyt yli 800 euroa subutex velkaa eräälle isommalle herralle ja pyysi minua jeesaan sitä sen verran, että nostaisin sen automaatilta rahat ja hoitaisin velan pois, koska ei itse uskaltanut. Minähän lupauduin ja hoidin asian. Siinähä meni Ellun koko eläke ja hän alkoi soskusta vaatiin rahaa sillä perusteella, että hänet oltiin muka keskellä kirkasta päivää aseella uhaten ryöstetty. Sosku vaati syytteen nostoa ja tämä pöljähän sen teki, mutta ei ajatellut sitä, että minun kasvothan siellä näkyy nostamassa rahaa. Mietittiin Turon, Hannan ja Miken ka, että aseellisesta ryöstöstähän voi saada useamman vuoden tuomion ja sehän pisti veren kiehumaan, varsinkin ku en ollut edes tehnyt sitä. Sain Ellun puhelimitse kii ja hän lupautui useaan otteeseen käydä laitoksella muuttamassa tarinaa, mitä ei kuitenkaan tehnyt ja kuulin siitä ystävältäni Vepiltä. Sattui jotenkin sopivasti tämä tilanne päälle, kun tutustuin juuri Hannaan, jolla oli ja edelleen on kunnon psykopaatti maine.

Hanna on Oulusta lähtöisin, ja oli silloin juuri muuttamassa Miken ka Kemiin. Hanna oli itse juuri päässyt 1v,4kk tuomiolta ja Mike oli istunut juuri peräti 8 vuotta. Hanna on joutunut lähteen kotoa jo 12 vuotiaana, kun hänen isä heitti tämän pihalle. Sen jälkeen Hanna muutti erään Sampon luo ja aloittivat seurustelun, joka kesti 9 vuotta. Ne eivät olleet mitään onnelisia vuosia vaan Sampo alisti, hakkasi ja piti Hannaa omassa kotonaan ns. vankina. Mitäs noin nuori tyttö ymmärtää vielä rakkauden päälle, kun oli itse vielä lapsi. Sen yhdeksän vuoden ajan mitä he olivat yhdessä, Hannalle jäi vääristynyt kuva rakkaudesta, ja se näkyy vielä tänäkin päivänä hänestä. Hannalla on erittäin paha  ADHD, ja väkivaltaisen teinielämän takia hänelle on pinttynyt väkisinkin väkivaltaisia piirteitä, joihin hän turvautuu yllättävän helposti, ihan vain tavan vuoksi. Ja koska on ns. kasvatettu väkivaltaiseen ympäristöön. Sellainen elämä helposti vie mukanaan, varsinkin jos et tiedä mistään paremmasta.

Käytiin Hannan kans hoitamassa Ellu tilanne pois ja sen jälkeen meistä tuli erottumattomat. Minulla on viimex koulu aikoina ollut läheisiä ystäviä mutta se side mikä meidän välillä on, on paljon paljon suurempi. Ainoa ystävä josta voin sanoa että oikeasti Rakastan sitä ihmistä kuolemaan asti.

Kun Hanna muutti miehensä kans Kemiin niin pikkuhiljaa opetin hänet tuntemaan J.J:n, ja heidänkin välille syntyi nopeaa tiivis side. Hanna ja J.J kävivät paljon keskustelemassa syvistä asioista samalla kun he ulkoiluttivat Hannan koiraa Rockya. Oli mahtava huomata kuinka paljon Hanna rakasti minun poikaani ja joka viikonloppu kun J.J tuli minun luo viikonlopuksi, hän varmisti että onhan Hanna silloin myös meillä. Mike ja Turo kun olivat molemmat vuorotellen linnassa, me ns. asuttiin Hannan kans yhdes vaikka hänellä olikin oma asunto, mutta meillä oli niin hauskaa yhdessä ja kun molemmat oltiin välillä muutenki yksin, niin ennemmin me oltiin toistemme seurassa entä yksin. Molemmat odotettiin aina että viikonloppu tulisi, että J.J tulisi kotiin ja niin odotti J.J:kin. Meillä kolmikolla kehittyi sellainen ystävä suhde, äiti - poika suhteen lisäksi ja J.J kertoi meille aina kaikki! jos oli koulussa tai tyttöystävän kans ongelmia jne.

Katselimme aamu tuimaan saakka leffoja ja sarjoja ja keskustelimme pitkiä keskusteluita mm. J.J:n isästä Ripestä. J.J kun oli niin nuori ettei muista isäänsä. J.J kyseli aina molempien menneisyydestä, tiettyjä asioita siihen aikaan kerroin, mutta sanoin aina että sitten kun J.J on 15 vuotias niin kerron hänelle kaiken, koska ymmärtää silloin asiat paremmin. Tänään J.J laittoi minulle viestin että äiti olen kohta 15 ja sä lupasit kertoa kaiken. Hän on nyt käymässä mummun luona Ivalossa Annin, Jimmyn ja veljeni kaksosten kanssa, ja mummu oli kertonut hieman sellaisia tosiasioita J.J:lle, mitä hän ei vielä tiennyt ja välittömästi halusi tietää kaiken. Sanoin että jutellaan kun tulevat Ivalosta takaisin.

Hannan "asuessa" meillä, hän välillä lähti omille teille. Saattoi olla useamman päivän poissa mutta aina tuli takaisin. Me tehtiin Hannan kans sopimus, ettei hän tule sekasin minun eteen eikä minun lasten ja koko ystävyytemme ajan hän piti lupauksensa. Minun Hanna oli sellainen joka oli lojaali, rakasti lapsiani ja oli aina silloin tukenani kun minulla oli vaikeaa, varsinkin kun minun ja Elsin välille syttyi kolmannet maailman sodat ja kun jouduin olemaan pitkiä aikoja erossa J:J:stä, Elsin valheitten takia.J a niiden takia minä itse retkahdin aina uudestaan ja uudestaan subutexiin, koska se oli ainoa pakotie minulla pois siitä hirveästä tunteesta kun jouduin olemaan erossa pojastani. Äitiys on aina ollut minulla etusijalla ja Hanna myös tiesi sen ja tiesi mikä retkahdus vaara minulla oli. Yritimme molemmat olla niin kuin ennen mutta se hirveä aukko molempien sydämessä, koska molemmat kaipasimme J.J:tä veti meitä molempia alemmas ja alemmas paskaan.

 

Minun seurassa Hanna otti vain bubrea koska tiesi kuinka vihasin piripäitä ja kun minulla oli jäänyt niin hirveät traumat ex-miehestäni Jonnystä jonka kanssa olin ollut naimisissa viisi vuotta asuessani Turussa. Jonny piti minua vankina omassa kotonamme ja samalla hakkasi minua 12 tuntia putkeen.Sen vuoksi en halunnut nähdä ketään jotka olivat vetäneet piriä,koska pelkäsin kuinka se muuttaa ihmistä. Minun ja Jonnyn tarinan tulen myös teille kertomaan. Se voi olla aika raakaa luettavaa,mutta onneksi olen löytänyt keinon millä käsitellä kaikkia asioita mitä olen joutunut kokemaan. Ja tämä blogi on minun terapiani.

Onhan minulla ja Hannalla niitä hetkiä joina olemme joutuneet olla erossa kun Hanna on joutunut vankilaan useamman kerran, muttei mitään pitkiä tuomioita. Joko kyseessä on ollut huumeet tai väkivalta rikoksia. Olemme molemmat yhdessä ja erikseen eläneet samankaltaisen elämän, jos ei oteta huomioon sitä ettei Hannalla ole omia lapsia, eikä hän ole tarvinnut kestää hullun anopin touhuja.

Vaikka Hanna on elänyt elämää joihin liittyy paljon rikollisuutta ja päihteitä. Vaikka itsekkin elän sitä elämää,mutten ole lähellekkään yhtä paljon tehnyt rikoksia tai ollut linnassa niinkuin Hanna, niin tuntuu että jokin meitä suurempi voima tai voisko sanoa kohtalo pitää meidät tiukasti yhdessä. Tiedän, että vaikka tapahtuis mitä, meidän tiet eivät koskaan eroa. Olemme kuin sielunkumppaneita, jotka ovat välissä eksyssissä, mutta aina löydämme tiemme takaisin yhteen. Moni ihminen joka meidät tuntee, pitää meitä hieman hulluina kaksikkona, varsinkin Hannan väkivaltaisen elämän takia. Monelle ihmiselle Hanna on kuin Demoni, mutta minulle hän tulee aina olemaan minun Enkelini!