Menetys

Tässä tarina joka on suurin käännekohta elämässäni ja suurin menetykseni

Tässä tarinassa kerron teille elämäni yhdestä vaikeimmasta tapahtumasta elämässäni ja myöskin elämäni käännekohdasta.

 

Vuosi 2004, olimme ripen kans eronneet ja olin seurustellut Jampan kanssa noin puolitoista vuotta ja odotin hänelle tyttö vauvaa. Olin kuudennella kuulla raskaana. Minun ja Jampan suhde oli oikeastaan sellainen on/off suhde. Me erottiin useasti ja syynä siihen oli Jampan juominen ja siitä seurannut kotiväkivalta. Jamppa oli neljä vuota mua muutenki nuorempi ja sen huomas sen käytöksessäki. Kyllähän se sai takas turpaan jätkiltä, Ripeltä ja sen kavereilta mutten siihen aikaan tiennyt vielä sitä koska jätkät teki selväx ettei mulle tarvi asiasta puhua. Joka kerta kun yritin nakata sitä pihalle, syttyi kauhee sota eikä Ripe ns. alkanu kattoon vierestä ku joku mua satutti. Juteltiin useasti Ripen ka yhteen palaamisesta ja siitä kuinka paljon vielä toisiamme rakastimme. Ei sitä vaivannu vaik odotin jollekki toiselle lasta.

 

Eräänä päivänä Ripe soitti mulle, että voisinko tulla käymään kylässä ja minähän menin. Hän pyysi mua samalla tuomaan hälle kaupasta mäyräkoiran mutta vein vain sixpackin koska en tykänny kun hän joi. Ei Ripellä mitään alkoholi ongelmaa kuitenkaan ollut mut Sellanen perus suomalainen mies joka tykkäs päkin verran nauttia illalla korkeintaan. Juteltiin meidän suhteesta ja J.J:stä ja alettiin puhua tulevaisuudesta, ja silloin Ripe kysyi että mennäänkö naimisiin. Olin sillä hetkellä Jampan kans mutta olin aikeissa jättää hänet koska rakastin edelleen Ripeä. Ja tietty vastasin että mennään vaan. Ripe olisi halunnut että oisin jäänyt sinä yönä yöksi sinne, mutta mulla on aina ollu yksi periaate josta olen aina pitänyt kii, se että ennemmin jätän ku petän. Sanoin ilmoittavani kun olin jättänyt Jamapan ja sen jälkeen voisimme aloittaa siitä mihin suhteemme oli aikaisemmin jäänyt. Ennen lähtöäni sanoimme vielä kuinka toisiamme rakastimme ja lähdin.

 

Seuraavana iltana Elsi soittaa mulle, että Ripe on joutunut sairaalaan ja on kriittisessä tilassa. Hirveää vauhtia menin ystäväni kyydillä sairaalaan Länskän teho-osastolle, jossa jo oli Ripen sisarukset Keijo, Marja ja äiti. Katsoin kun Ripe makasi sängyllä ja koneita oli hänen ympärillä jotka mittasivat hänen elintoimintojaan ja hoitajat hääräsivät hänen ympärillä. Hän oli niin kalpea kasvoiltaan, Ripe oli koomassa. Sairaalassa kuulin kuinka Ripe oli edeltävänä päivänä mennyt Tornion TK:een valitaen kipua mahassa ja rinnassa ja samalla oksensi verta. Lääkäri siellä oli antanut 800 buranan ja passittanut kotia. Seuraavana päivänä Keijo oli joutunut kantamaan hänet takas tk:een koska hän oli niin kipeä ettei itse siihen kyennyt ja silloin lääkäri antoi lähetteen Länsipohjankeskussairaalaan, mutta sanoi että saisi mennä taksilla. Ripen noustessa Länskän pihalla taksista ulos ,oli häneltä lähtenyt samalla taju ja hän oli hetkessä vajonnut koomaan.

 

Meni päiviä ja jokainen päivä minä istuin hänen vierellään ja odoin että hän herää.Olimme kaikki, minä, Elsi ja Ripen sisarukset koko ajan hänen vierellään. Lauloin hänelle kaikkia Ripen lempilauluja ja kun lauloin alkoivat kyyneleet valumaan hänen silmistään. Elsin ja Marjan lisäksi Kaksi hoitajaa takanani alkovat myös itkemään. Vaikka lääkäri meille oli sanonut ettei Ripe kuule mitään, kokeilimme siltikin jokainen vuorollaan kaikkea jos hän johonkin reakoisi ja hoitajat vierellämme sanoivat ettei hän ollut aikasemmin reakoinut mitenkään. Tilanne siltikin hänen kohdallaan oli sama. Pietin Ripeä kädestä kiinni ja lauloin Inkan laulua: Sinä päivänä satoi lunta ja taas kyynel vierähti hänen poskelleen. Jossain vaiheessa Marja kysyi lähtisinkö tupakalle, kuiskasin Ripen korvaan että palaan kohta takaisin niin tunsin kädessäni pienen puristuksen ja hän vetäsi käteni hänen rinnalleen. Olimme kaikki niin innoissaan, koska meidän mielestä hän ymmärsi ja pian jopa heräisi. Oli kulunut kaksi viikkoa ja sinä iltana lähdin jo hieman iloisempana kotia nukkumaan.

 

Sinä yönä näin unta, että olin yksin Ripen kanssa länskän teho-osastolla ja istuin hänen vierellään ja Ripe nousi sängystä ylös, otti kädestäni kiinni ja kävelimme yhdessä teho-osaston käytävää pitkin. Katsoimme vain toisiamme ja hymyilimme.Yhtäkkiä huomasin seisovani yksin käytävän toisessa päässä ja kun käännyin katsomaan taakseni, seisoi Ripe toisella puolen käytävää hymyillen ja suuri kirkas valo oli hänen takanaan. Hän sanoi vain -kaikki on hyvin ja hymyili ja sitten heräsin. Tunsin niin levollista ja rauhan omaista tunnetta mutta samalla tajusin että Ripe oli käynyt hyvästelemässä minut. Lähdin niin nopeaa kun pystyin sairaalaa kohti ja matkallani sinne soitti Elsi mulle ja sanoi että nyt on viimeiset hetket lähellä ja vastasi että -tiedän, olen kohta siellä.

 

Juoksin sairaalan käytäviä teho-osastolle ja huomasin kun kaikki itkivät. Heittäydyin Ripeä halaamaan itkien ja huusin -sä et voi jättää mua vielä...ja monitori joka seurasi hänen pulssia alkoi piippaan pitkään, ja näin Ripe oli poissa. Itkin ja sanoin -sä lupasit meille tulevaisuuden, mutta kuitenkin tiesin sydämessäni että hän kävi jättämässä hyvästit minulle aikaisemmin sen vuoksi että ehtisin hänen vierelleen ennen hänen lähtöään, ja niin minä teinkin. Ripe sinnitteli siihen asti että olisin hänen vierellään.

 

Näin menetin elämäni rakkauden ja lapseni isän. En muistele hänen kuolemaansa katkerana koska hänen täytyi jättää meidät liian aikaisin vaan muistelen kaikkia hänen viimeisiä hetkiä. Hänen kyyneliä poskilla kuullessaan minun ääneni, hänen hyvästelyä ja sinnikkyyttä jottei hänen tarvisi kuolla ilman minua hänen rinnallaan.

 

R.I.P Ripe, tulen aina rakastamaan sinua!