Pidän päiväkirjaa samalla nykyhetken tilanteestani, tuntemuksistani ja muistelmistani.
Aamulla herätessäni eilisen illan masennuksen hetki oli häiventynyt. Sain herätä oman pikku enkelini Jimmyn vierestä. Jimmy on kolme vuotias ja ihana iltatähteni. Heräsin jo kuuden aikaan vaikka en saanutkaan yöllä kunnolla nukuttua, koska en malttanut odottaa aamua kun pienokaiseni herää ja huomaa että äiti on tullut ja nukkuu vieressä. Katselin kahden aikaan yöllä vielä Jimmyä kun hän nukkui ja mietin miten voinkaan rakastaa jotain niin paljon, että antaisin mitä vain saadakseni olla joka hetki hänen kanssa. Jimmy asuu nykyään sisareni luona, mutta sen tarinan kerron teille joku toinen kerta.
Kun olin yöllä jonku aikaa katsellu Jimmyn unta, laitoin itsekkin makoileen ja mietin miten elämäni olikaan saanut sellaisen käänteen, että joudun matkustaan, että saan tavata lapsiani. Ja tunteet myllersivät ilosta suruksi ja vihaksi. Surua itseäni ja lapsiani kohtaan, mutta vihaa sitä tahoa kohtaan, joka sai perheemme näin pirstaleix...niitä helvetin sossun tanttoja!! Ja mix?!?
Kaikki tämä vain sen takia että he saivat valtiolta lisää rahaa, jotteivat joudu irtisanoon työntekijöitä, koska lastensuojelupuolella Kemissä olivat varat loppu. Tämä ei ole mitään mitä olisin itse keksinyt päästä, vaan oma silloinen perhetyöntekijä kertoi meille muutamille perheille, joilta riistettiin lapset melkein samaan aikaan. Nimeä en viitsi mainita mutta kutsutaan häntä vaikka Seijaksi. Silloin kun Seija oli kuullut että he aikoivat kahden perheen jälkeen myös minulta viedä pojan, hän soitti minulle ihmeissään, että mitä niin dramaattista muutosta viime käynnistä oli tapahtunut, että tällaiseen päätökseen oltiin tultu ja kerroin hänelle mitä sossut minulle olivat sanoneet.
Olisin halunnut muuttaa 20km. päähän toiseen kaupunkiin missä minulla kaikki sukulaiset ja muu perhe asui, niin soskusta soitettiin, että - Jos sinä yrität muuttaa paikkakunnalta, niin poikaa ei muuta mukana. Nämä olivat tarkalleen ne sanat mitä he käyttivät,tai tämä toinen työntekijä Päivi käytti. Eli otin sen suorana uhkauksena. Sen jälkeen soitin sosiaaliasiamiehelle ja asianajajalleni, ja molemmat sanoivat samaa ettei sosku saa estää meitä muuttamasta, ja allekirjoittaa vaan vuokrasopimus, minkä olin saanut naapuri kaupungista.
Seuraavana päivänä tuli soskusta puhelu, että meille oli kahden päivän päähän järjestetty soskussa kiireellinen palaveri, eikä minun tarvinut edes miettiä mistä siinä oli kyse. Tiesin, että he aikoivat toteuttaa uhkauksensa. Ihmeellisintä oli, ettei mitään huolta aikaisemmin ollut ollut, vaan päinvastoin. Pelkkiä kehuja perhetyöltä, sukulaisilta ja ystäviltä, jopa sosiaalitoimiston lastensuojelupuolen pomo oli allekirjoittanut puolta vuotta aikaisemmin lausunnon meidän perheestä, jossa luki, että: "Äiti hoitaa hyvin ja rakastavaisesti lapsia. Isä käy päivittäin pojan kanssa ulkona, niin sanottu esimerkki perhe ja puolletaan vanhemman pojan huostaanoton purkua. "Siksi olin myös itse enemmän kuin yllättynyt ja vihainen miksi minun lastani otetaan pois. Ja kun sain selville todellisen syyn asiaan, päätin ,että vielä joku päivä toisin asian tavalla tai toisella julkisuuteen. Ja vielä joku päivä koko Suomi ja maailma saa tietää miten Kemissä lastensuojelupuoli hoitaa asiansa...
TARINA JATKUU...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti