Syömishäiriö

Olen aloittanut jo pari viikkoa sitten uudestaan lenkkeileen päivittäin n.10 km lenkin, ja jo uutena vuotena lopetin kokonaan lihan syönnin, ja aloin vegetariksi. Mua alko huvittaan, kun vanhin poikani nyt viikonloppuna sanoi minulle, että - Äiti, miten sä voit sanoa, että olet lopettanut lihan syönnin vuoden vaihteessa, ku ethän sä ennen syönyt sitä muutenkaan, koska et aikaisemmin syönyt mitään?!

 

Aloin miettiin sitä, ja tottahan se on etten ennen syönyt juuri ikinä, koska olen koko elämäni kärsinyt syömishäiriöstä. Minulla saattoi ennen mennä useita viikkoja ilman minkäänlaista ruokavaliota. Riitti kun aamulla join kupin pari kahvia. Ja se syömishäiriö ei millään liittynyt päihteisiin. Se ongelma minulla on ollut aina. Pisin aika kun olin syömättä mitään, oli 8 kuukautta, mutta silloinkin jäin koukkuun dieettijuomiin. Vaikka painoin vaivaiset 58kg, ennen sen dieetti pirtelökuurin aloittamista, koin itseni ylipainoiseksi. Ja kun olin sillä dieettijuomalla ollut sen 8kk, oli painoni pudonnut jo 44kg. Mulla on aina ollut jotenkin vääristynyt "minä kuva " itsestäni, kun olen peiliin katsonut. Olin mielestäni aina liian lihava tai liian ruma. Mä en yksinkertaisesti nähnyt sitä, mitä muut ihmiset näkivät.

Kun minulla aloitettiin vähän yli neljä vuotta sitten korvaushoito, se oli elämässäni fyysisesti yksi raskain asia, koska se teki minun kehoni niin sairaaksi sen kahden vuoden ajan. Mulla paino nousi alle puolessa vuodessa 35kg, koska se keräsi kehooni niin paljon nestettä, ja se turvotus oli aivan kauheaa. Mä en oo koskaan tuntenut itseäni niin rumaksi, mitä mä silloin tunsin. Se meni jo siihen pisteeseen, etten kyennyt itkemättä katsomaan itseäni peilistä. Sain niin hirveitä hermoromahduksia, että aloin peilin edessä itkeen ja huutaan, että mä tapan itseni jos en saa painoa tippumaan. Mä kävin sen kahden vuoden ajan viitenä päivänä viikossa salilla, josta kahtena päivänä viikossa Zumbassa, mutta mun paino vaan nousi ja nousi. Jätin syömisen kokonaan pois, vaikken useasti silloinkaan syönyt, mutta silloin masennuin niin, etten halunnut syödä ollenkaan.

 

Sanoin hoitavalle lääkärille asiasta, muttei nesteenpoistolääkkeitä saanut määrätä korvaushoitopotilaille, koska ne saattaisivat vääristää seulojen tuloksia. -Ja paskat! Menin lopulta jo Rovaniemelle yksityiselle lääkärille, koska se turvotus oli niin paha jaloissani, etten kyennyt enää kävelemään ilman keppiä. Siellä lääkäri onneksi huomasi välittömästi, että jokainen nivel polvista varpaisiin saakka olivat tulehtuneet tämän hoidon takia, ja hän laittoi minulle lähetteen magneettikuviin ja lisäksi konsultoi minun hoitavaa lääkäriä, että tämä hoito koituu minun kohtaloksi, jos ei sitä vaihdeta toiseen. Hän vain totesi, että hyvä että tulit, koska kohta et olisi kävellyt enää metriäkään! Paino oli noussut jo 97kg sen neste määrän takia.

 

Aloin yskiin nestettä, koska tuntui, että keuhkoissani on vettä, ja minulla oli tulehdus jo äänihuulissakin, enkä kyennyt puhumaan pariin kuukauteen, kun kuiskaen. Ja lopulta suulääkäri laittoi minut kahdeksi viikoksi puhekieltoon. Täytyy myöntää, etten ikinä aikaisemmin ole ollut niin kauaa puhumatta, mikä varmaan oli ihanaa musiikkia muiden korville :) Hoitava lääkäri ei tehnyt asialle mitään! Ei vaihtanut hoitoa, eikä edelleenkään suostunut määräämään nesteenpoistolääkkeitä. Lopulta lopetin hoidon! Mulla mitta tuli siihen pisteeseen, että ennemmin valitsen oman terveyteni takaisin. Kaikille se hoito ei vaan yksinkertaisesti sovi. Heti hoidon loputtua meni kaksi kuukautta, kun paino lähti laskeen ja jo kahden kuukauden päästä se tippui 19kg ja siitä jatkoi tippumistaan. Ei kai se nyt niin yllättävääkään ole, että tippui sitä vauhtia, koska se hoito oli aiheuttanut minulle niin syvän masennuksen, ja laukaissut syömishäiriön.

Mulla syömishäiriö on ollut jo lapsesta saakka, ja se on elämässäni mielestäni ollut nyt pienin huoli verrattuna muihin ongelmiini, ja en sen vuoksi ole sitä hoitanut. Olihan minulle laitettu vuosien varrella useita lähetteitä ravitsemusterapeutille, mutten koskaan sitä katsonut aiheelliseksi. Heti kun aloitin tämän vegetari-elämäntyylin, aloin syödä päivittäin erilaisia ruokia ja salaatteja. Huomasin että näköni parantui ja aloin syömään säännöllisesti ensimmäistä kertaa koko elämäni aikana! Tämä on ensimmäinen kerta, kun lapsetkin jopa ovat huomanneet, että mä syön.

 

Alussa alkoi niin naurattaan, kun joku heistä, joko omat tai veljen lapset, aivan ihmeissään ja suu ammollaan seurasivat, ja tokasivat, että minä syön! Siskonikin sanoi minulle tänään, että hän on huomannut, että elän nyt terveellisemmin kun koskaan ennen, ja sen näkee minun kasvoilta, kuinka paljon terveellisemmän näköinen olen. Mä muistan, kun siskoni patistaen yritti saada minua ennen syömään erilaisia ja terveellisiä ruokia. Ja yritti selittää minulle, että jos mä syön oikein, niin saan myös painonikin pysymään normaalina, mutta enhän mä sitä silloin uskonut. Tänään huomasin, kuinka paljon joka päivänen lenkkeily, jooga ja terveellinen ruokatapa ovat lyhyessä ajassa vaikuttanut kroppaani.

 

Ensimmäistä kertaa 37 vuoteen elämässä mä syön joka ikinen päivä! Mä ensimmäistä kertaa elämässäni asun yksin, olen sinkku, olen onnellinen, ja elän terveellistä elämää. Mä en ole riippuvainen muista ihmisistä, päihteistä, miehistä, enkä siitä, että painoni pysyisi 45kg. Ensimmäistä kertaa elämässä mä elän itseäni varten ja voin paremmin kuin koskaan!