Olen huomannut, että tämän parin sinkku vuoden, ja tämän viimeisen puolen vuoden itsetutkiskelun aikana on yksi asia ainakin mikä minussa ei ole muuttunut, on se, että olen edelleenkin toivoton romantikko, joka uskoo ja odottaa sitä täydellistä ja pyyteetöntä rakkautta, jota itse opetamme myös lapsillemme iltasaduista. Ja jokainen joka minut niin syvällisesti tuntee, tietää, kuinka paljon uskon tähän " Meillä kaikilla on oma sielunkumppanimme". Siis mähän uskon myös siihen, että me jokainen voimme saada elämämme aikana useamman kuin yhden sielunkumppanin. Sielunkumppani ei minusta tarkoita vain rakkautta, vaan myös rakas ystävä voi olla toiselle sielunkumppani. Pääasia, että se rakkaus on pyyteetöntä, ja tällä ihmisellä on ollut merkittävä suhde minuun.
Mä mietin tänään, ennenkuin aloin kirjoittaan tätä artikkelia, että kuinkahan moni lukijoista nyt miettii, että miten toi ihminen kykenee uskoon kaiken kokemiensa ja dramaattisten parisuhteiden jälkeen vielä onnellisiin loppuihin tarinoissa. Ja samalla tuota lausetta kirjoittaessa loppuun, aloin ajatteleen, että vai olenko se minä itse, joka sittenkin kyseenalaistan oman naiivisuuteni? Kyllä mä edelleen olen sen verran romantikko, että uskon löytäväni vielä sen oman onnellisen loppuni tarinalleni. Se on mun ego vain, joka välillä yrittää lietsoa pelkoa sieltä esiin. Pelkohan on rakkauden vastakohta!
Mä oon pelolla saanu sabotoitua jo kauan omaa elämääni.Mä oon siirtäny sellaisten asioiden tekemistä näinki myöhäksi, joka on minulle intohimo ja jota rakastan. Vain yhden asian takia, koska en ole uskonut itseeni tarpeeksi, eli olen pelännyt, että onko minusta siihen ja mitenkähän ihmiset ottavat minut vastaan? Eihän mulla mennytkään, kuin 12 vuotta, että sain tämän elämänkerrastani kirjoittamisen aikaiseksi. Ja vain, koska epäilen itseäni, eli pelkäsin tehdä jotain sellaista jota rakastan!
Monet ihmiset useasti käyttävät sanaa " pelko " täysin väärässä merkityksessä! Uhkaillen, kiristäen - Tuu niin katotaan, vai pelkääks? on yksi useimpia. Mä en ainakaan henkilökohtaisesti usko, että yksikään ihminen rakastaa lähteä ottaan tai antaan jollekki toiselle turpaan. Mutta, saatan olla väärässäki. Itse ennemmin rakastan ja haluaisin vain rauhaa koko maailmaan.
Ja, sen takia mä varmaan oonkin tällainen ikuinen romantikko, koska suhtaudun rakkauteen ja elämään sellaisella viattomuudella, että toiset ihmiset pitävät minua naiivina. Mutta, ennemmin mä unelmoin ja rakastan, ja yritän pitää itsestäni sen egon tuoman pelon poissa, jotta saan tehdä sellaisia asioita joita rakastan. Sellaiset ihmiset, jotka eivät edes yritä antaa ihmiselle toista mahdollisuutta, että tämä voi luoda sitä rakkautta itselleen ympärille, voivat minun puolesta pysyä sitten poissa tieltä.
Kateus on suurimmalla osalla heistä, mikä nostattaa niitä negatiivisia tunteita pinnan alta, eikä kyetä tuntemaan minkäänlaista iloa toisen puolesta. He pitävät sanaa " pelko " useimmiten väärässä merkityksessä. Mutta, kaikilla on lupa tuntea mitä haluavat, kunhan pysyvät poissa minun tieltä. Koska minulla on myös lupa valita keitä haluan ympärilleni. Ja kaikki sellaiset ovat aina tervetulleita, jotka tulevat puhtaalla ja rakkauden täyttämällä sydämellä. Sellaisia mä en koskaan käännytä takaisin.
Tuli kirjoitettua taas yksi artikkeli, jossa on paljon tunteista ja varsinkin rakkaudesta! Mutta se on vaan, sellainen asia, johon suhtaudun aina niin intohimoisesti ja uskoen, että meille kaikille on varmasti tarkoitettu rakkauden täyttämä elämä, jos me vain uskalletaan ottaa se itse vastaan! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti