Kuinka pukisin sen sanoiksi? Sen miten kiitollinen olenkaan sinunlaisesta siskosta. Sinun päättäväisyys, rohkeus, peräänantamattomuus ja ennen kaikkea rakkaus meitä kaikkia kohtaan ja etenki minua ja lapsia, on se meidän perheen ankkuri, joka pitää meidät satamassa, niin isoilla aalloilla kuin kovillakin myrskyillä.
Ja kuka tämän perheen isoimmat myrskyt on tuonut satamaan, Minä…ja sinä keräsit minun jättämät myrskyn jäljet. Oli ne sitten kuinka isoja tahansa, sä seisot aina laiturilla minua odottamassa.
Vaikka mä tuotin sulle surua joka on suurempaa, kuin itse elämä. Siltikin sinä minua aina jaksoit laiturilla odottaa.
Vaikka jokaisen lupaukseni jälkeen, jotka miltei samantien unohdin, ja jokainen pettymys, joka toi sinulle unettomia öitä ja pelkoa siitä, että onko minua enää. Silti sinä olit se, joka ei koskaan luovuttanut minun suhteeni. Jaksoit sen kaiken huolien tuomani kyyneleiden ja minun oman välinpitämättömyydenkin jälkeen vielä minuun uskoa ja luoda myös muihin uutta toivoa minun paremmasta tulevaisuudesta, vaikka minä kerta toisensa jälkeen, sinulle pettymyksen toin. Vielä senkin jälkeen, seisoit minua laiturilla odottamassa, jos minä vielä jonain päivänä palaisin kotiin.
Suurin ja epäitsekkäin tekosi, oli kun pelastit minut niin suurelta surulta, että otit suurimman rakkauteni siipiesi suojaan ja pidät häntä yhtä suuressa rakkaudessa, kuin pitäisit omaasi.
Kun ensimmäistä kertaa havaitsin katseessasi sen saman pelon menetyksen tunteesta, ensin kieltämättä pelkäsin mitä sellainen tekisikään meidän sisaruus suhteelle. Mutta nyt on minun aika antaa sitä samaa luottamusta, uskoa ja rakkautta, mitä sinä minulle näinä vuosina olet antanut. Ja ennen kaikkea perheen.
Koska ajatuskin siitä, että joutuisit minun vuokseni kokemaan samanlaisen helvetin, minkä niin suuri rakkauden menetys tuo mukanaan, on kaiken kokemani jälkeen aivan liikaa.
Minä olen jo menettänyt rakastamani ja elänyt niin kuin olisin jo luovuttanut, eikä ole syytä, miksi meidän molempien pitäisi kokea sama menetys. Kun kumpikin meistä tietää, kumpi noin kallisarvoisen ja pyyteettömän rakkauden todellakin ansaitsee.
-Kiitos, että edelleen jaksat minua laiturilla odottaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti