Mieleni miehet - Rakasta minua niin kuin sinä rakastat

Kaikki ovat kuulleet sanonnan, että kahta miestä ei voi rakastaa yhtäaikaa. Mutta tässä artikkelissa minä tuon esille, kuinka minä olen rakastanut peräti jopa kahta miestä yhtäaikaa.

Ja, vaikka kuinka uskomattomalta toi äskeinenki saattaa kuulostaa, sitäkin uskomattomampaa on se, etten minä vain ole rakastanut kahta miestä yhtä aikaa, olen minä heitä rakastanut jo vuoden päivät, kutakin viikon eri päivinä.

Siis, sehän ois silkkaa hulluutta jo rakastaa useampaa miestä viikon samana päivänä. Perusnormaalin ihmisen minusta tekee se, että minä olen kuitenkin heitä rakastanut viikon eri päivinä. Ja, se pitää minut vielä selväpäisten kartalla. 

Sitä en osaa kertoa, että ketäkin koska rakastan, tai mikä minut saa rakastamaan juuri tiettyä miestä. Uskon, että sen hetkinen rakkauteni paljolti riippuu siitä päivästä, ja siitä, millainen päivä minulla on juuri ollut.

Ja Näin kirjoitin yhdelle näistä mieleni miehistä.

Mä olin niin vihainen koko maailmalle, ystäville, ja sinulle, mutta ennen kaikkea itselleni.

Tai niin mä ainaki itselleni uskottelin. Tosi asiassa olin vain vihainen itselleni. Se oli vaan, niin paljon helpompaa uskotella itelleen, että kaikessa muussa on se vika.

Mä syytin koko maailmaa, ystäviä ja sinua siitä, etten koskaan uskaltanu sulle kertoa, kuinka paljon sua todellisuudessa rakastin.

Se ois sillä hetkellä ollu liian rankkaa itelleni, jos oisin tienny todellisen syyllisen.

Mä kyllä ootin monta kertaa, että oisit toistanu sen, mitä silloin sanoit. Mutta mitä enemmän aikaa kului, sitä enemmän kaikkea tuntui tulevan meän välille, ja lopulta aloin jo luulla sun unohtaneen koko jutun, ja unohtaneen minun.

Ja jälkimmäistä ei ollu helppo sulattaa, saati sit itelleen anteeks antaa.

Pikku hiljaa mä aloin muuttua vihasemmaksi itelleni ja vihasemmaksi koko muu maailmalle.

Mä en enää ees muista olinko ensin vihainen sulle, ystäville vai maailmalle, mutta mun mielessä jokainen sai tuntea sen raivon.

Ystävät sen takia, ettei kukaan heistä voinu aikaisemmin mulle kertoa mun omista tunteista. Ja tietty siitä, että he olivat pitäneet mua liian sekasin, että oisin itse kyennyt sitä tajuaan.

Koko muu maailmaa mä syytin jo pelkästä olemassa olostani, ja tietty siitä, että ajoitus oli ollu pielessä ja valaistus oli ollu huono. - En tietenkään mä silloin voi kellekkään myöntää rakastavani tätä.

Sinua mä syytin ainoastaan siitä, ettet koskaan toistanu, mitä silloin minulle sanoit.

• 
  
• Mä kun vain halusin sulta yhtä asiaa, että sä oisit rakastanu minua niin kuin sinä rakastit.

Kuin paljon helpompaa ois ollu itselleen myöntää, että rakastaa.

Mutta mä pelkäsin. Mä en halunnu sinuakin kadottaa.

Mä olin jo kadottanu niin paljon, niin monta rakasta, että sun kadotus ois ollu jo kuolema.

Mä en muistele sinua, kuin muistelen muita. Sinä käänsit koko mailmankuvani.

Olit minun "merkki enkeleiltä" ja avullasi löysin koko olemassaoloni tarkoituksen.

Vain, koska

       

- Sinä rakastit minua niin kuin sinä rakastat!